Perjantaina menimme taas Paven kanssa Artsin tunnille, jonka jaoin Kaisan kanssa. Tunnilla pääsimme treenaamaan siirtymisiä askellajien välillä sekä askellajin sisällä.
Ensimmäiseksi aloitimme siirtymisillä käynnin ja pysähdysten, käynnin ja ravin sekä käynnin tai ravin ja laukan välillä. Hevosille opetettiin edelliskerran tapaan sitä, että siirtymiset tuli tehdä pyöreänä molempiin suuntiin. Jos siirtyminen oli mennyt kehnosti, palattiin nopeasti takaisin aiempaan askellajiin ja valmisteltiin lähtö uudelleen.
Siirtymiset alaspäin askellajista riippumatta olivat meille edelleen hankalia. Yritin taas miettiä istuntaani. Jarruttaessa pyrin istumaan tiiviisti ilman, että jännitin jalkojani irroten siten satulasta. Huomasin nopeasti, että yritelmäni meni siihen, että tarrauduin Paveen jaloillani ja jännitin itseni patsaaksi. Seuraavaksi ajattelin siirtymisissä kannattelevani jalkoja paremmin, jotta en päässyt jännittämään niitä, vaan voisin siten istua satulassa niin sanotusti syvemmällä. Tämä keino onnistuessaan helpotti hieman istunnan tiivistämistä, mutta usein huomasin edelleen jännittyväni jäntevöitymisen sijasta. Pavessa en näissä kokeiluissani huomannut eroa. Se jännittyi siirtymisissä alaspäin, ja ne valuivat monesti turhan pitkiksi. Istuntapulmien takia joudun edelleen turvautumaan liikaa ohjaan, mikä ei auttanut. Tehtävällä saimme pari vähän järkevämpää siirtymistä alaspäin. Kovin kehuttavia ne eivät olleet, mutta saimme onneksi lopulta vähän muutosta aikaan.
Siirtymiset pysähdyksistä käyntiin eivät myöskään olleet kovin onnistuneita. Paven keskittyminen karkasi pysähdyksissä muualle, joten liikkeelle lähdimme hirveillen. Positiivista oli se, että parissa askeleessa Pave oli paremmin kuulolla ja rennompi. Siirtymiset käynnistä raviin menivät aluksi samalla tavalla, mutta Pave hoksasi tässä idean nopeasti, ja saimme aika rentoja ja pyöreitä siirtymisiä. Laukannostoja sai puolestaan tehdä käynnistä tai ravista. Paven kanssa tein nostot käynnistä, sillä siinä sain sen parhaiten rennoksi. Tuttuun tapaan osa nostoista meni parin raviaskeleen kautta. Tämä pulma vaivasi erityisesti oikean laukan nostoissa. Kun maltoin valmistella nostot paremmin ja ennen kaikkea yrittää niitä vasta sitten, kun Pave oli rennompi ja kuulolla, sujuivat ne paremmin. Muutamat nostot lähtivät mukavasti Paven ponnistaessa niihin takaosallaan. Pari kertaa se tosin nosti näissä väärän laukan, vaan ei se noston hienoutta vähentänyt. Siirtymiset laukasta ravin kautta käyntiin olivatkin sitten yhtä vaikeita kuin aiemmatkin siirtymiset alaspäin. Kylläpä niissä on vielä tekemistä.
Näiden jälkeen tulimme pituushalkaisijaa avotaivutusmaisesti siten, että hevosen etuosa siirrettiin sisemmäs, mutta ilman kummempaa asetusta. Tulimme tätä muutamia kertoja käynnissä ja ravissa. Kun se alkoi sujua, yhdistimme siihen siirtymiset ensin käynnin ja ravin välillä, sitten ravin sisällä. Haimme siis ravia lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Tämän tehtävän anti hyödynnettiin lopuksi uralla ja pääty-ympyröillä. Pitkien sivujen alussa haimme hevoset avotaivutuksen kaltaista liikettä hyödyntämällä lyhyempään askeleeseen. Sen jälkeen suoristimme ja lähdimme hakemaan keskiravia. Välillä jäimme myös pääty-ympyröille tavoittelemaan keskiravia.
Pituushalkaisijalla minulle helpompaa oli kääntää Paven etuosaa vasemmalle. Etuosan kääntäminen oikealle taisi tuottaa sen takia vaikeuksia, että se on vähän jäykempi suunta Pavelle. Lisäksi pohkeeni olivat tässä suunnassa vähän hukassa. Oikea jalka olisi halunnut tehdä vaikka ja mitä, kun taas vasen ei tiennyt. Saimme kuitenkin käynnissä hiljalleen ymmärrettyä molemmat tehtävän, jolloin Pave tarjosi rennompia hetkiä ja oli kevyesti ohjailtavissa. Tehtävään lisätyt siirtymiset käynnin ja ravin välillä olivat aluksi hankalia. Pave jännittyi ja pääsi pullahtamaan pois toivotusta asennosta, kun aloin ährätä siirtymisiä. Lopulta aloimme päästä raviin ihan asiallisesti, mutta ne kinkkiset siirtymiset alaspäin jatkoivat tökkimistään, kuten arvata saattoi.
Seuraavaksi teimme pituushalkaisijalla siirtymisiä ravin sisällä eli vuorottelimme lyhyemmän ja tavallisen ravin välillä. Pave hoksasi tämän mukavasti ja lyhensi ravia hyvin. Paluu siitä tavalliseen raviin onnistui vain päästämällä. Lopulta siirryimme uralle tekemään näitä. Pitkän sivun alussa haimme taas avotaivutusmaista menoa lyhyemmässä ravissa. Kun se onnistui, suoristimme ja ratsastimme eteen keskiravia tavoitellen. Pave teki lyhennykset alussa hyvin, mutta ne hankaloituivat sitä mukaa, mitä enemmän keskiraviyritelmiä tehtiin. Pavea ei enää niin helposti huvittanut himmailla, kun kerran oli saanut mennä reippaammin. Saimme siis työskennellä paljon sekä lyhyemmän ravin että keskiravin kanssa. Pave tarjosi helpolla tavallista, kohtuullisen hyvää ravia, mutta siitä askeleen pidentäminen keskiraviin vaati nohittelua. Pave yritti helposti alkaa tikata nopeampia askelia sen sijaan, että olisi venyttänyt askelta. Työstimme keskiravia myös pääty-ympyröillä opettajan valvonnassa. Niillä saimme Paven kanssa parhaimmat hetken, kun opettaja oli neuvomassa vieressä. Pavestakin alkoi irrota mukavasti isompaa askelta. Töitä toki sai tehdä, etenkin isommassa liikkeessä istumisen kanssa, mutta Pave alkoi tajuta tehtävää ja toimia kivasti.
Loppuravissa ideana oli vielä mennä sitä isompaa ravia. Kuten aiemmassa tehtävässä, myös tässä itsestä tuntui monesti, että menimme hyvää ravia, mutta opettaja nohitti liikkumaan enemmän. Sitä varmaan helposti jää menemään mukavuusvauhdilla, kun siinä ei ratsastajan tai ratsun tarvitse tehdä kummempia. Oli kuitenkin hyvä saada tuntumaa siihen, millaista sen paremman ravin tulisi olla. Pave jaksoi tsempata hyvin tunnin loppuun saakka, vaikka treenit olivatkin sangen tehokkaat. Itsestäkin tuntui siltä, että nyt oli tehty töitä. Tunnin paras fiilis tuli siitä, kun Pavea parhaimpina hetkinä sai säädeltyä helposti lyhyestä askeleesta pidempään ja takaisin. Oli kiva huomata, kuinka helposti se teki asiat ymmärtäessään, mitä siltä pyysin. Kerrassaan hyvä treeni, kuten Artsin tunneilla yleensäkin.
