Perjantaina vuorossa oli tavallista enemmän odotettu Artsin koulutunti. Se kun oli ensimmäinen kerta Pavella tämän opettajan silmien alla. Tunnin jaoin Kaisan kanssa. Tällä tunnilla pääsimme ratsastamaan siirtymisiä tasaisuutta ja pyöreyttä tavoitellen.
Tunnin aikana teimme siirtymisiä niin käynnin ja pysähdysten, käynnin ja ravin sekä käynnin ja laukan välillä siten, että laukasta sai palata käyntiin ravin kautta. Teimme myös parit käyntiväistöt lävistäjällä. Väistön aikana käytimme pysähdystä apuna, mikäli ratsu alkoi vastustella tehtävää. Lopputunnista tulimme vielä nelikaarista kiemurauraa tehden sen suoristuskohtiin siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Olen aina tykännyt siirtymisten harjoittelusta, mikä on vain hyvä. Niissä kun minulla riittää vielä tekemistä. Siirtymisissä oli ideana pyöreyden säilyttäminen. Jos se ei säilynyt, palattiin aina aiempaan askellajiin ja haettiin pyöreys takaisin. Tällä tavalla hevosille opetettiin, että niiden tehtävänä oli säilyä pyöreänä myös siirtymisten läpi.
Käynnissä Pave pyöristyi mukavasti. Siitä oli hyvä lähteä tekemään siirtymisiä. Aloitimme pysähdyksillä. Olipas ihanan vaikeaa. Vaikka kuinka yritin käyttää istuntaa, olla jännittymättä irti satulasta, avittaa äänellä ja tehdä mahdollisimman kevyitä ohjaspidätteitä, pääsi Pave aina jännittymään ja hirveilemään. Siirtymiset ylöspäin ovat minulle vähän helpompia, joten saimme tehtyä muutamien yritysten jälkeen kohtuullisen rentoja ja pyöreähköjä siirtymisiä pysähdyksistä käyntiin ja myöhemmin käynnistä raviin. Pyöreys tosin tuppasi häviämään ravissa parin askeleen jälkeen, jolloin sain taas palata takaisin käyntiin. Siirtymiset alaspäin ovat minulle taasen hieman hankalampia, joten emme kovin loistaneet missään tunnin aikana siihen suuntaan tehdyssä siirtymisessä. Epäilen edelleen jännittyväni rentousyrityksistä huolimatta irti satulasta, mikä hämää hevosta eikä se ymmärrä minun yrittävän jarruttaa.
Pari kertaa tehdyt väistölävistäjät olivat kamalan kinkkisiä. En vielä saa Pavea väistämään kovin uskottavasti, mikä on oma pulmansa. Kun siihen vielä yhdistettiin pysähtymiset, oli melkoinen soppa kasassa. Pave vastusteli pysähtymistä eikä kovin hevillä rentoutunut sittenkään, kun oli pysähtynyt. Sain kuitenkin vähän tsempattua, jolloin pari kertaa pääsimme jatkamaan sangen vaatimatonta väistöä vähän rennommilla mielin. Tehtävässä tuli sen verran monta asiaa mietittäväksi yhdellä kerralla, jolloin omat aivoni tahtoivat mennä solmuun eikä Pave siten saanut kovin selviä ohjeita. Onneksi näitä ei jääty tahkoamaan suurennuslasin kanssa, vaan pääsimme siirtymään treeneissä eteenpäin.
Teimme vielä ennen nelikaarista kiemurauraa laukannostoja käynnistä. Laukasta puolestaan siirryttiin käyntiin ravin kautta. Hyödynsin kulmia laukannostoissa, sillä niissä sain valmisteltua siirtymistä vähän paremmin. Laukannostot vasemmalle ovat olleet tähän mennessä vähän helpompia ja niin tänäänkin. Pave pääsi muutamia kertoja kipaisemaan laukkaan parin raviaskeleen kautta, mutta sain tehtävällä myös muutamat nostot rehellisemmin käynnin kautta. Laukka itsessään oli ihan asiallista ja kohtuullisen rentoa. Laukannostot oikealle olivatkin sitten taas kinkkisiä. Pave tarjosi sinnikkäästi ravia, vaikka yritin kertoa, että laukkaa tässä haettiin. Opettaja neuvoi pitämään sisäpohkeen laukannostossa pidempään ja ajattelemaan, että sillä samalla siirsi hevosta vähän ulospäin. Pave kun tuppasi laukannostoyritelmissä valumaan sisälle. Pääosin oikean laukan nostamisen menivät aina ravin kautta. Paketti pääsi siinä leviämään, vaikka olin hakenut Paven käynnissä pyöreäksi ja paremmin kuulolle. Siirtymiset alkoivat myös vähän hermostuttaa Pavea, jolloin se pyrki tarjoamaan kipitystä jokaisessa askellajissa. Tarjosipa se myös itsenäisiä yrityksiä siirtyä laukkaan ilman, että olin sitä pyytänyt. Se siis tajusi, mitä haettiin, mutta en vain itse saanut tehtyä siirtymistä pala kerrallaan niin, että se olisi mennyt tasaisesti suoraan käynnistä. Pave kuitenkin yritti kovasti ymmärtää, ja lopulta saimme pari riittävästi sinnepäin mennyttä suoritusta. Parempaan emme nyt pystyneet, mutta siksihän tässä treenataan.
Lopuksi tulimme vielä nelikaarista kiemurauraa. Ensin tulimme ensimmäisen kaarteen ravissa, toisen laukassa, kolmannen ravissa ja neljännen laukassa. Myöhemmin tulimme tehtävän toisinpäin eli laukassa aloittaen. Siirtymiset tehtiin kuvion suoristuskohdissa. Lisäksi tehtävälle sai tarvittaessa pyöräyttää voltin siihen suuntaan, johon tarvittiin työstöä. Tälläkin tehtävällä riitti puuhaa, kun piti kääntää, siirtyä ja kaiken lisäksi tehdä nämä kaikki mahdollisimman tasaisesti ja rennosti. Tehtävällä olikin sen verran tekemistä, että menimme Paven kanssa aina vähän sekaisin. Niinpä siirtymiset ylös- ja alaspäin olivat välillä sangen mielenkiintoisia, kun kunnon valmistelut olivat jääneet vähän paitsioon. Onneksi tehtävällä sai pyöräyttää voltteja niin ravissa kuin laukassa, jolloin oli aina aikaa kasata ajatukset ja jatkaa tehtävää paremmin. Oikean laukan nostaminen takkusi edelleen samoin kuin siirtymiset alaspäin. Vasemman laukan nostaminen onneksi taas sujui hieman paremmin. Tehtävällä lohdutti myös se, että vaikka siirtymiset menivät aina välillä niin ja näin, sain Paven niiden jälkeen kohtuullisessa ajassa takaisin vähän rennommaksi.
Loppuravissa en enää vaatinut Pavelta kummempia ja annoin sen venyttää ohjan perässä. Vaikka tunnilla oli kinkkisiäkin kohtia, olin Paveen tosi tyytyväinen. Se jaksoi yrittää ymmärtää ja tehdä asiat tunnollisesti. Hyvät hetket olivat kivoja ja helppoa, mikä tietysti aina motivoi hakemaan niitä lisää. Opettaja kommentoi, että jatkossa Paven kanssa saa keskittyä erityisesti ratsastamaan sitä pyöreänä ja vähän matalammalla niskalla, jotta se alkaisi käyttää itseään oikein ja saisi takajalkojakin paremmin matkaan. Tässäpä hyvä ohje muihin ratsastuskertoihin. Odotan kyllä seuraavaa valmennustuntia jo malttamattomana. Näistä kun saa aina niin paljon irti.
