Se jokin suomenhevosessa on

Maanantaina päädyin Noran houkuttelemana Aaltokankaan Ratsutallien neljän ratsukon estetunnille. Ratsutoiveeni meni läpi, ja pääsin toisen kerran Tihtan selkään. Pieni hupaisa huomio oli se, että tunnin pisimpänä ratsastajana olin kuitenkin pienimmän hevosen kyydissä. Tihtahan on noin 151-senttinen. Vaan näin se sisäinen ponityttöyteni näkyy ulospäin.

Alkuverryttelyssä kävimme aika itsenäisesti kaikki askellajit läpi. Tihta oli reipas itsensä, ja sain jopa vähän toppuutella sitä, ettei se ihan kipittänyt. Opettaja muistutteli ratsastamaan sisäpohkeen läpi etenkin kaarteissa, jotta Tihta ei oikaissut niitä. Tällä kertaa Tihta tuntui aika samanlaiselta molempiin suuntiin. Laukassakin Tihta liikkui hyvin eteen. Annoin sen edetä, mutta lyhensin laukkaa aina välillä kontrollin vuoksi. Toisen suunnan laukassa jarrut tosin hieman alkoivat hävitä, kun Tihta taisi alkaa lämmetä hommiin. Ympyröiden avulla sain siihenkin suuntaan vähän tolkkua, mutta meno jäi silti vähän kiireiseksi.

Ennen kahta rataa tulimme puomin ja kahden pystyn suoraa linjaa molemmista suunnista. Jossain vaiheessa puomi nousi kavaletiksi. Puomin ja ensimmäisen pystyn väliin pistettiin yksi askel, pystyjen väliin me Tihtan kanssa laitoimme neljä askelta. Suora linja sujui sinällään hyvin, kun sain tultua heti alusta asti hyvässä laukassa ja keskellä pysyen. Laukka tuppasi vaihtumaan vääräksi, ja Tihta pääsi vielä viimeisen hypyn jälkeen vähän kiidyttämään. Jäin sitten lopulta hidastamaan jo tehtävälle lähdettässä liikaa, jolloin jouduin ensimmäisessä välissä ratsastamaan eteen ja toisessa välissä puolestaan ottamaan vähän kiinni. Sain onneksi vähän parsittua tätä, vaikka tasaisuutta olisi saanut olla enemmän. Tihta hyppäsi kuitenkin tasaisen varmasti.

Sittenpä tulimmekin radan. Ensin tulimme viereisestä ratapiirroksesta poiketen esteet 2a–6 eli emme vielä hypänneet ykkösokseria. Kavaletin ja kahden pystyn suora linja meni muuten hyvin, mutta toinen väli kävi hieman ahtaaksi myöhäisen pidätteen takia. Laukka piti myös korjata erikseen vasempaan. Neloselle tuli hyvä tie, ja laukka vaihtui toivotusti oikeaan. Viitoselle kiersimme pidemmän tien emmekä tulleet sille suoraan neloselta. Viitoselle tuli myös ihan asiallinen hyppy, mutta sitten unohdin ratsastaa kaarteen tilaa käyttäen. Kuusi askelta meni väliin, mutta kuudes oli jo hivenen ahdas. Pidin kuitenkin pohkeet tuntumalla, ja Tihta hyppäsi vielä kuutosenkin hyvin napaten toivotun vasemman laukan. Ensimmäinen ratamme oli siinä.

Toiselle kierrokselle saimme siis yhden esteen lisää sekä korkeutta noin 70–80 senttiä. Ykkösenä ollut okseri kehtasi hetken ajan näyttää isolta, kunnes tajusin oman mamoiluni turhaksi. Tihta hyppäsi okserin ihan hyvin, vaikka ponnistuspaikka olikin hieman ehkä lähellä. Laukankin Tihta nappasi hienosti vasemmaksi. Suora linja 2a–3 meni nyt vähän paremmin, vaikka edelleen toisessa välissä olisi saanut ottaa vähän kiinni. Kolmosen jälkeen sai taas korjata laukan erikseen vasemmaksi. Nelonen meni hyvin, ja tällä kertaa käänsin siitä suoraan viitoselle. Kaarre oli ihan ok, vaikka olisi se saanut mennä tasapainoisemmin. Viitosen ja kuutosen kaarevan linjan ratsastin nyt vähän enemmän tilaa käyttäen, jolloin kuusi askelta sopi siihen paremmin. Rata päättyikin asialliseen hyppyyn.

Tämän enempää emme ehtineet hypellä, mutta tässäkin oli oikein mukavasti treeniä. Tihta on kyllä mainio hyppykaveri. Se jokin niissä suomenhevosissa vain on. Kunhan saisin Tihtan kanssa vähän enemmän tasaisuutta, olisi meno vielä vähän sujuvampaa. Tihtan kanssa on kyllä kiva hypätä jo siksi, että tamma tuntuu tykkäävän siitä puuhasta. Onkin mukava hypätä sellaisella hevosella, joka itsekin vähän innostuu hommasta sen sijaan, että se pitäisi maanitella jokaisen esteen yli. Taas yksi mukava hyppytunti takana. En yhtään ylläty, vaikka löydän itseni kolmannenkin kerran esteiltä Tihtan kanssa.