Tänä tiistaina ei ollut Pian estevalmennusta, mutta oma opettajamme piti onneksi meille hyppytunnin. Minulla ratsunani oli Pave eli vuorossa oli ensimmäiset yhteiset estetreenimme. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.
Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme pääty-ympyröitä, joilla oli yksi puomi. Laukassa tulimme tehtävää kevyttä istuntaa hyödyntäen. Ravissa Pave ei ilmeisesti jaksanut aina nostella kavioitaan, vaan välillä vähän kompuroi puomilla. Muutamien kömmähdysten jälkeen se taisi tajua alkaa nostaa jalkoja enemmän irti maasta. Ravissa oli mukavan tasainen tahti, ja tehtävä sujui muutoin hyvin. Laukassa kevyt istunta löytyi mukavasti. Näin puomeille paikat ihan hyvin, mutta ympyrät olisin saanut ratsastaa tarkemmin. Pave pääsi vähän pienentämään niitä valumalla sisäpohkeen läpi. Pitkille sivuille ratsastin vähän isompaa laukkaa, jotta emme jääneet jumittamaan vain yhteen vauhtiin. Pave lähti ihan hyvin eteen, mutta olisin saanut ratsastaa sen paremmin takaisin lyhyempään laukkaan.
Ensimmäisenä hyppytehtävänä tulimme kolmen esteen jumppasarjaa, jossa oli lisäksi puomit niin ennen ensimmäistä estettä, esteiden välissä kuin vielä viimeisen esteen jälkeen. Pave innostui tehtävästä ja reipastui aina sitä kohden. Jopa silloin, kun esteet olivat vielä hupaisia ristikoita. Tulimme tehtävää ensin pienillä korkeuksilla molemmista suunnista. Sain yrittää pitää Paven maltillisena, sillä se pyrki kiihdyttämään tehtävää kohti. Se näemmä tykkää jumppasarjoista. Yritin kuitenkin olla jäämättä pitelemään liikaa, ettei Paven into lähestyä estettä hyytyisi täysin. Yritinkin tulla tehtävälle ajoissa mahdollisimman rauhallisessa laukassa, jotta minun ei viime hetkellä tarvinnut tehdä kovin isoja pidätteitä. Niinä kertoina, kun en saanut Pavea ihan odottamaan, meni tehtävä vähän rämpien. Hiljalleen Pavekin alkoi vähän tajuta, ettei vauhti ollut avain tässä tehtävässä onnistumiseen ja malttoi paremmin. Lopulta tulimme tehtävää vain oikeassa kierroksessa, ja esteet nousivat pystyiksi ja okseriksi. Pave odotti vähän paremmin, jolloin pääsin parsimaan omaa istuntaani. Paven hyppy tuntui erilaisemmalta, ja aluksi olinkin vähän hassusti mukana. Sitten tajusin taas naulita katseeni ajoissa eteen ja ylös, jolloin mukautuminen helpottui. Jumppasarjan korkein este oli lopulta 95-senttinen okseri, jonka yli Pave liiteli helposti.
Hyppäsimme tunnilla vielä lyhyen radan, jonka korkeus oli noin 80–95 senttiä. Olin Paven selässä onneksi sen verran korkealla, etten kovin pahasti jäänyt tuijottelemaan kavalettitreenien jälkeen valtavilta näyttäneitä esteitä. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäisenä edessä oli lävistäjällä ollut kahden pystyn 14 metrin suora linja. Jäin vähän liikaa varmistelemaan, ettei Pave kiihdyttäisi estettä kohti, jolloin laukka ei päässyt pyörimään kunnolla. Ponnistuspaikka ei ollut siksi kaikista paras, mutta olin itse menossa esteen yli eikä Pavekaan epäröinyt. Väli toiselle pystylle meni hyvin kolmella askeleella, ja laukka vaihtui hypyssä toivotusti vasemmaksi. Kolmantena tulimme lävistäjäokserin, jolle tuli hyvä hyppy. Laukka ei tosin vaihtunut hypyssä, joten korjasin sen ravin kautta oikeaksi. Lopuksi tulimme vielä sarjaksi riisutun jumppasarjan, jossa oli nyt pysty ja okseri askeleen välillä. Pave vähän innostui siitä, mutta pysyi kohtuullisesti kuulolla ja hyppäsi vielä radan viimeisen tehtävän puhtaasti ja helposti.
Tunnin hyppelyt olivatkin sitten siinä, ja mukavasti ehdimme tehdäkin. Fiilis tunnista? Kivaa, niin kivaa! Pave tuntui todellakin pitävän hyppäämisestä ja meni kaikki tehtävät hyvin varman oloisesti. Saan treenata vielä mukautumista sen hyppyihin sekä sitä, että saan toivotun laukan ajoissa eikä hevosta tarvitse jarrutella aivan ponnistuspaikan viime metreille saakka. Pave tuntui kuitenkin oikein mainiolta, ja toivottavasti tämä on vain hyvää esimakua tulevasta. Sen verran kivaa nimittäin oli eivätkä esteet tuntuneet missään. Tällä fiiliksellä tuleviin treeneihin.
