Sunnuntaipäivä vierähti tehokkaasti Tallinmäellä, jossa oli Mintin istuntakurssi. Aamu alkoi teoriaosuudella, jossa tuli hyvää kertausta istunta-asioihin. Teorian jälkeen saimme hengailla useamman tunnin, kunnes oli meidän tuntimme vuoro. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin Kaisan kanssa.
Tunnilla emme tehneet mitään kovin kummallista, vaan keskityimme korjaamaan istuntaa pala kerrallaan. Saimme ensin hakea lantion asennon nostamalla jalat satulan siipien yli eteen. Asentoa sai tunnustella vielä käynnissä. Sen jälkeen palattiin normaaliin asentoon, mutta pyrittiin säilyttämään lantio oikein. Verryttelimme hieman myös ravissa. Mintin korjauslista oli hyvin samanlainen kuin Airan: lantio alle ja rintakehä päälle. Siksi korjausvinkit olivat tuttuja, ja oikeaa asentoa oli helppo hakea ohjeiden avulla. Hyvänä mielikuvana tuli ajatella silmä niin lantioon kuin rintakehään. Ideana oli saada istuttua niin, että molemmat silmät näkivät suoraan eteen. Sain kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että käänsin lantion kunnolla alle. Muuten sen silmä jäi tuijottamaan alas, kun lantio oli kallistunut eteen.
Treenasimme istuntaa myös työskentelemällä ympyrällä käynnissä ja ravissa. Hevosta piti kääntää avaamalla omaa ulkojalkaa lonkasta sekä kiertämällä rintakehää kierrekorkkimaisesti käännöksen suuntaan. Hevosten kääntymiseen puutuimme sen verran, että tarpeen mukaan väistätimme niitä oikeaan suuntaan, jotta ne pysyivät ympyrällä toivotusti. Hevosia tietysti myös asetettiin ja taivuteltiin, jotta nekin vetristyivät. Kaikessa tässä oli mukana oman painoapu, jonka avulla hevosta haettiin tasapainoisemmaksi. Oikeassa kierroksessa sain väistättää Pavea hieman ulos, vasemmassa taas vähän sisälle. Samalla tietysti piti muistaa pitää oma istunta kuosissa. Ulkojalan kääntäminen oli itselleni paras kertaus. Nyt muistin olla pusertumatta polvella kiinni satulaan ja käänsin paremmin pohkeella polven pysyessä rentona. Toistojen myötä sain vähän parsittua istuntaani, mikä näkyi Pavessa hyvin. Molempien suuntien ympyrät alkoivat kummasti sujua helpommin eivätkä puolierot tuntuneet kovin suurilta. Pavekin joutui jumppaamaan tehtävällä, minkä se koki välillä hankalaksi. Hyvin se kuitenkin yritti ja taisipa myös vertyä, kun se tuntui pehmentyvän mukavasti.
Tunnissa erityisen hyvää oli se, että kun keskityin istuntaani, rentouduin jaloista ja käsistä ihan huomaamatta. Pave palkitsi myös hyvät hetket selvästi, mikä auttoi huomaamaan, kun omia palikoita sai enemmän kohdilleen. Opettaja hoksautti Paven olevan sangen herkkä hevonen, ja se näytti reagoivan tavallisiin apuihini hieman pakoreaktion kautta. Nolottaa tunnustaa, mutta en ole tällaista huomannut. Onneksi nyt sain kuulla tästä, niin voin alkaa sovittaa apujani sellaisiksi, jotka Paven on helpompi ottaa vastaan jännittymättä. Sain myös tunnilla jo huomata, että Pave lähti ravaamaan vähän isommin jo sillä, että istuessani paremmin vain yksinkertaisesti annoin sille tilaa liikkua. Parhaimpina hetkinä siinä ei juuri pohjetta tarvinnut, kunhan vain vähän hölläsi omaa vaikuttamista ja antoi ratsulle luvan liikkua. Opettaja vahvisti myös arveluni siitä, että Pave on sangen jäykkä. Lisäksi puutteelliset selkälihakset myös tekevät työskentelystä sillä hieman hankalampaa. Tunnilla kuitenkin teimme juuri sellaista jumppaa, jonka opettaja kertoi auttavan Pavea.
Teoria ja tunti olivat kyllä tarpeellinen kertaus istunnasta ja sen merkityksestä. Tunti hurahti yhdessä hetkessä ohi ja oli oikein antoisa. Kummasti se elämä on helpompaa, kun ei itse ährää siellä satulassa niin paljon, vaan enemmänkin vain istuisi oikein. Nyt voi taas pitää tältä kerralta saadut vinkit mielessä ja miettiä niitä muillakin tunneilla. Seuraavaa Mintin tuntia jään kyllä odottamaan innolla. Hänen hevos- ja ratsastajaystävällisessä opetuksessaan oli kivaa.
