Keskiviikkonakin piti päästä Paven selkään, ja onneksi tilaa löytyi koulutunnilta. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Treeniaiheina olivat pohkeenväistöt sekä siirtymiset.
Ensimmäisenä tehtävänä ratsastimme pienemmän pääty-ympyrän kahdeksankulmiota ajatellen. Ympärällä tuli siis kääntää, mutta myös mennä suoraan. Ympyrän jälkeen siirryimme uralle pohkeenväistön avulla. Uralle päästyämme teimme siirtymisiä käynnin ja ravin välillä niin pääty-ympyrällä kuin uralla, kunnes olimme taas tehtävän alussa. Tulimme tehtävää myös ravissa. Kahdeksankulmion ajatteleminen ympyrällä auttoi siihen, etten jäänyt koko ajan vääntämään Pavea, vaan ajattelin suoristuskohdat ikään kuin pienenä taukona. Näin apuni eivät jääneet päälle enkä ähertänyt kauheasti turhaa. Ympyrät tällä ajatuksella sujuivatkin ihan mukavasti.
Väistöjä saimme ensin hakea, mutta käynnissä saimme niihinkin jo parempaa ajatusta. En kuitenkaan tuntenut satulaan ristiaskeleita niin selvästi, että olisin voinut tietää, kuinka hyvin niitä menimme. Opettajan mukaan väistöaskeleet tulivat kuitenkin jo paremmin. Ravissa väistöt olivat vähän hankalampia, mutta eivät niin kinkkisiä kuin ensimmäisellä kerralla. Siirtymiset käynnistä raviin sujuivat pääsääntöisesti ihan ok, vaikkakin välillä hieman hitaasti. Siirtymiset ravista käyntiin olivat taas sangen venyviä ja jännittyneitä. En saanut istuttua alas ja käytettyä istuntaa jarruttamiseen, vaan jäin liikaa ohjan varaan. Niin tuttu peruspulma, olisipa kiva saada petrattua tässä.
Toisena tehtävänä lähdimme käynnissä lävistäjälle ja noin puolivälissä siirryimme väistöön, jolla tulimme uralle. Väistö valmisteli samalla käynnistä tehdyn laukannoston. Laukassa pyöräytimme pääty-ympyrän ja siitä siirryimme toista lävistäjää myöten tehtävän alkuun. Minulta tosin taisi mennä se ohi, että tehtävä olisi tultu heti molemmista suunnista. Tulin ajatelleeksi tätä vasta sen verran myöhään, että väistöt vasemmalle jäivät paitsioon. Valtaosan väistöistä tein siis oikealle.
Ensimmäisen laukan jälkeen väistöt tahtoivat vähän mennä häseltäen, ja Pavella tuntui olevan kiire jo seuraavaan laukkaan. Saimme vähän neuvotella siitä, oliko kipittäminen ok vai ei. Välillä sain Paven uskomaan, että väistöaskeleet olivat hyvä valinta, välillä Pave taas skippasi ne. Parhaimmat laukannostot tulivat tietysti silloin, kun väistöpätkä oli mennyt asiallisesti. Pave nostikin muutaman kerran vasemman laukan hyvin näppärästi takaosalla ponnistaen. Oikea laukka ei noussut niin näppärästi. Väistövalmistelut siihen suuntaan olivat heikommat, mikä varmasti vaikutti onnistumiseen. Oikea laukka nousi usein raviaskeleiden kautta, joten tätäkin saa jatkossa työstää. Laukka sinällään sujui molempiin suuntiin ihan kohtuullisesti. Tahti säilyi mukavan tasaisena eikä Pave hoppuillut tai hyytynyt kummemmin.
Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Väistöissä ja siirtymisissä meillä on vielä tekemistä, mutta tunnilla tulleet muutamat hyvät laukannostot ilahduttivat paljon. Pitää vain löytää ne oikeat säädöt, niin eivätköhän väistöt ja siirtymisetkin ala mennä parempaan suutaan. Pitää muistaa myös tehdä näitä asioita siellä satulassa eikä vain naputella hienoja suunnitelmia tänne blogiin.
