Perjantain toisen tunnin menin itsenäisesti Gialla. Se oli saanut pudottamansa kengän paikoilleen, joten pääsin onneksi senkin selkään. Päätin mennä sen kanssa Artsin tunnin treenit. Pikakertaus asioista heti perään, joskin eri ratsulla. Luvassa oli siis kevyesti väistöjä ja enemmän siirtymisiä.
Käynnissä tehdyt pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uralle sujuvat mukavasti. Gia väisti ihanan kevyesti ja helposti. Korjattavaa jäi oikeastaan vain tahdin säilyttämisessä. Väistöissä Gia hidasti etenemistä, mikäli en puuttunut asiaan. Taisin jäädä itse ratsastamaan väistöä liian tarkasti sen sijaan, että olisin tehnyt sen hyvällä tavalla puolihuolimattomasti. Sain kuitenkin Gian säilyttämään tahdin paremmin väistössäkin, kun en ajatellut vain sivulle menemistä, vaan myös samalla eteen.
Keskihalkaisijalta ravista tehdyt laukannostot sujuivat myös hyvin. Gia nosti laukat asiallisesti, vaikka en saanutkaan sitä lähellekään joka kerta tuotua pyöreänä nostoon. Gia ei kuitenkaan kiirehtinyt laukkaan, vaan selvästi ponnisti siihen. Kerran tai pari unohdin valmistella noston, jolloin Gia joutui arvaamaan, kumpaa laukkaa halusin. Silloin nousi yleensä vasen, vaikka oikea oli vuorossa. Tällaista se vasemmalle kenottava istuntani muun muassa kielii hevoselle. Siirtymiset laukasta raviin olivat minulle edelleen vaikeita. Giahan olisi tehnyt ne vaikka kuinka hyvin, mutta en vain saanut omaa kroppaani toimimaan. En saanut istuntaa niin jänteväksi, että olisin päässyt sen kautta lyhentämään laukkaa ja tekemään siitä siirtymisen. Nyt siirtyminen laukasta raviin meni vähän pudottautuen.
Laukannostot lävistäjillä eivät sinällään tuottaneet uusia pulmia. Mitä nyt Gia oli ehtinyt herätä hommiin ja pyrki hieman ennakoimaan. Vasemmalle viettävä istuntani tosin sotki pakkaa tälläkin kuviolla, ja muutaman kerran Gia nosti toivotun oikean laukan sijasta vasemman. Näinä kertoina Gia pääsi myös vähän itse ennakoimaan, kun en muka ollut napannut sitä ravissa kunnolla kuulolle. Siirtymiset laukasta raviin eivät ihme kyllä vaikeutuneet tällä kuviolla, vaikka odotinkin sitä. Päinvastoin. Sain pari kertaa lävistäjällä pientä otetta Gian laukkaan, jolloin siirtyminen raviin tuli aavistuksen valmistellummin. Petrattavaa olisi ollut rutkasti, mutta pienehkökin parannus ilahdutti. Tarvitsen selvästi enemmän askellajin sisällä tehtyjen siirtymisten treeniä, jotta opin tekemään siirtymiset askellajien välillä paremmin.
Tämän tehtävän jälkeen oli oikeastaan aivan pakko mennä muutamat lävistäjät laukanvaihtojen kera. Vaihdot oikeasta vasempaan sujuivat helposti. Giasta tunsi hyvin, kun se lähti vaihtamaan. Vaihdot vasemmasta oikeaan takkusivat hieman. Pari kertaa päädyimme menemään lyhyen sivun vastalaukassa, kun Gia ei tajunnut vaihtopyyntöjäni, vaan luuli meidän treenaavan vastalaukkaa. Näiden jälkeen tajusin valmistella vaihtopyynnön selvemmin, jolloin saimme vaihdot myös tähän suuntaan paremmin.
Loppuravissa Gia oli jo hyvinkin hereillä ja hiihteli menemään. Sain toppuutella sitä melkoisesti ennen kuin se aina malttoi tovin. Hassu Gia. Toisaalta onhan se kiva, että sillä vielä 18-vuotiaana riittää menohaluja. Eihän se mikään päätön kaahari ole, kunhan nyt vain etenee joutuisasti. Giankin kanssa oli mukava treenata etenkin, kun treeniaiheet olivat valmiiksi mielessä.
