Sunnuntaina tarjoutui mahdollisuus käydä maastossa peräti kahdesti kaverin seurana. Mikäpä siinä. Ensimmäiselle reissulle otin ratsukseni Gian. Arvelin Gian olevan toista hevosta hitaampi, mutta loppujen lopuksi päädyimme vetämään valtaosan lenkistä.
Kävimme yksinkertaisesti kiertämässä Kotakankaan lenkin metsäosuuden kera. Keli helli meitä, kun aurinko helotti ja vähän jo lämmittikin siniseltä taivaalta. Reissulla otimme kaksi laukkapätkää, jotka sujuivat hyvin. Mitä nyt kotia kohti laukatessa hevosissa tuntui olevan virtaa, mutta se näkyi onneksi vain vähän venyvänä jarrutusmatkana. Takaa tullut ja ohi päästetty ravurikaan ei Giaa hetkauttanut.
Reissu sujui kaikin puolin hyvin, ja Gia keräsi pisteet kotiin käyttäytymisellään. Olipa kiva lenkki! Pitää toivoa, että pääsen Gian kanssa toistekin maastoon.
