Maanantain puomitunnille sain Tupun. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Alkuverryttelyssä teimme käynnistä muutamat pysähdykset ja siitä peruutukset. Tupu pysähtyi ja peruutti ihan asiallisesti, vaikka alussa mietti pienen hetken ennen peruutukseen lähtemistä. Ravissa lähdimmekin jo tulemaan neljää pääty-ympyrällä kellokuviolla ollutta puomia. Tupu ravasi ne molemmista suunnista mukavan tasaisesti, mutta yritti kipata molemmissa kierroksissa vähän sisään. Yritin vartioida tarkemmin sisäpohkeella ja korjata omaa istuntaa vähän ulos, etten ainakaan sisälle valuvalla painollani saisi Tupua kippaamaan sinne entistä enemmän.
Sitten tulimme samat puomit laukassa. Puomien väleihin piti saada tasaiset neljä askelta. Tehtävää tulimme aina useamman kierroksen omalla vuorolla. Vaikka puomien välit olivat suunnilleen samat, piti välit kuitenkin ratsastaa vähän eri tavalla. Hevoset toki talloivat pehmeitä puomeja, jolloin niiden paikat hieman vaihtelivat. Tupun kanssa esitimme väleihin aina kolmesta askeleesta viiteen. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin nopeasti kiinni tehtävästä ja alun haparoinnin jälkeen tulimme välit oikeilla askelmäärillä. Laukassa Tupu kuitenkin kippasi ravia pahemmin sisälle, vaikka se ei ilmeisesti niin näkynyt ulos. Itsestä vain tuntui, että kenotimme sisälle pahemman kerran, mutta kummasti saimme silti sihdattua aina puomien yli. En tosin yritäkään väittää, että olisimme tulleet jokaisen puomin aivan keskeltä. Tupu kuitenkin säilytti laukan tasaisena, jolloin väleihin oli helpompi saada oikeat askeleet.
Loppuravissa Tupu kipitteli tovin menemään ennen kuin tajusin oikeasti pyytää sitä malttamaan. Tunnin alussa sain tutun toiveen pyöreydestä ja päädyin juttelemaan asiasta opettajan kanssa enemmän. Mitään oikotietä pyöreyteen ei ole (yllätys!), vaan Tupunkin kanssa on vain osattava pitää se pohkeen ja ohjan välissä. Ohjissa roikkumisen taidan ihailtavasti, mutta siitä pitäisi nyt kehittyä joustavaa tuntumaa kohti. Tunnin lopussa päättelin myös, että jätän pohkeet paitsioon lähes aina hevosilla, jotka tuppaavat kipittämään. Vaikka tietysti niitä pohkeita tarvitsisi myös ja joskus jopa erityisesti silloin. Toivottavasti saan jatkaa treenejä Tupun kanssa, vaikka sen säätönapit ovat edelleen aika hukassa. Mutta huonompi niitä on etsiä ilman yhteisiä treenejä.
