Torstaina lyöttäydyin koulutunnille neljänneksi ratsastajaksi. En ollut toivonut hevosta etukäteen, vaan arvelin saavani jonkun nykyisestä tammakolmikostani. Vaan tallin toinen opettaja päätti toisin, valittavaksi tuli Pave, Hemppa tai Nakke. Pohdiskelun jälkeen otin Paven, vaikka tammikuun lopussa päätinkin, että meidän on parempi lähteä toviksi omille poluillemme. Tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia.
Tunnin pääkuviona oli kääntää lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle ja tulla siitä pohkeenväistössä noin pitkän sivun keskelle, mutta ei ihan uralle saakka. Siitä parin suoristusaskeleen jälkeen pitkä sivu jatkettiin loppuun avotaivutuksessa. Tehtävää tultiin käynnissä ja ravissa. Käynnissä tehtävään lisättiin muutaman kierroksen jälkeen siirtyminen raviin avotaivutuksen jälkeen. Ravissa avotaivutuksen jälkeen siirryttiin laukkaan.
Pohkeenväistöt oikealle olivat vasemmalle tehtyihin verrattuna helpompia. Toki Pave jäkitti niissäkin vähän vastaan, mutta väistöaskeleet lähtivät kuitenkin paremmin, ja rentouttakin löytyi pätkittäin useamman askeleen ajan. Pohkeenväistöt vasemmalle takkusivat enemmän. En saanut Paven vasenta puolta haltuuni, jolloin se pullahti sieltä karkuun. Väistöt oikealle sujuivat ravissakin ihan kohtalaisesti. Vasemmalle tehtyjä väistöjä sain parsittua aavistuksen pitämällä Paven aika pienessä ravissa. Jäin väistöissä vasemmalle ärsyttävästi oikeaan ohjaan kiinni, vaikka juuri siitä olisi pitänyt osata hellittää.
Avotaivutuksen kaltaiset vasemmalle olivat puolestaan hankalampia. Oikealle tehdyt avotaivutuksen kaltaiset lähtivät alkuhaparoinnin jälkeen vähän paremmin. Vasemmalle tehdyissä avoissa ongelmana oli se, etten saanut Paven etuosaa käännettyä. Kaula sen sijaan meni mutkalle. Yritin tuupata etuosaa sisemmäs, mutta aika heikoin tuloksin. Ravissa tämä tietysti vaikeutui entisestään, mutta Paven hirveilystä huolimatta sain yritettyä sinnikkäästi. Avotaivutukset oikealle lähtivät tosiaan pienen haparoinnin jälkeen kohtuullisesti. Tosin nytkin oli parempi pysyä vähän pienemmässä ravissa, niin ehdin tarvittaessa korjata. Saimme kuitenkin tultua tehtävää paikoin aika tasaisesti, mikä oli meiksi ihan hyvä suoritus.
Avotaivutuksen jälkeen nostetuissa laukoissa halusin Paven liikkuvan hyvin eteen. Vasen laukka toimikin aika mukavasti, ja Pave eteni siinä hyvin. Oikea laukka oli tänään vähän tahmeampaa. Kertaalleen Pave lähti rullailemaan siinä itseään, jolloin se tuntui jäävän leijumaan paikoilleen. Yritin saada sitä pohkeesta eteen, mutta se vain rullasi ja lyhensi laukkaa. Hassu ruuna. Lähti se siitäkin lopulta taas jatkamaan matkaa, mutta oikeaa laukkaa en saanut vasemman laukan tapaan yhtä sujuvaksi.
Loppuravissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas. Pave liikkui ja venytti ihan hyvin, vaikka välillä sitä sai muistuttaa tekemään vielä töitä. Tämä tunti meni ihan mukavasti, vaikka ennen tuntia pelkäsin hermostuvani heti ja heittäväni pyyhkeen samaa vauhtia kehään. Päätin tosiaan ottaa taukoa Pavesta, koska yhteistyömme oli mennyt melkoista alamäkeä. En enää osannut ottaa asioita rennosti ja opetellen, vaan kiukustuin kerta toisen jälkeen yhä enemmän. Sellaista ratsastajaa ei kukaan hevonen ansaitse, joten Paven oli aika saada minusta kunnon tauko. Tällä tunnilla oli niitä tuttuja ristiriitatilanteita, mutta kiitos tauon, en vetänyt niin pahasti herneitä nenään kuin joskus. Hyviäkin pätkiä mahtui mukaan, mutta en vielä löytänyt sitä kipinää, että haluaisin jatkaa taas säännöllisiä treenejä Paven kanssa. Breikkimme jatkukoon siis.
