Maanantain toinen koulutunti meni aivan uuden tuttavuuden selässä, kun ratsunani oli Larepoi. Lare on yksityisomistuksessa oleva 2000 syntynyt suomenhevonen. Sivusilmällä olen joskus vilkuillut Laren menoa ja todennut ruunan näyttävän kivalta. Siksi olikin mukava päästä myös testaamaan sitä. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Treeniaiheet jatkoivat edellistunnin aiheita eli tahkosimme siirtymisiä askellajien välillä sekä askellajin sisällä.
Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja lähdimme aina vastakkaiseen suuntaan. Keskihalkaisijalla tarkoituksena oli tulla mahdollisimman tasaisesti ja suoraan. Toisella pitkällä sivulla teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen, toisella taas askeleen pidennyksen. Lare eteni mukavasti omalla moottorilla, vaikka välillä tahtoi olla hieman kiireinen. Pohdiskelin, mahdoinko vahingossa tuupata sitä kiirehtimään. Yritin vastineeksi istua rauhassa ja toppuutella sopivasti. Keskihalkaisijalla tuli hieman liirailua, sillä en aivan saanut Larea ravaamaan pontevasti, mutta rauhassa. Niinpä välillä ravi pääsi hyytymään, jolloin Lare seilasi linjalla hieman. Kun tajusin tasoittaa omaa vaikuttamistani, tasoittui Lare samoin. Askeleen pidennykset tein maltillisesti, sillä en halunnut ajaa Larea kipittämään. Kolmen askeleen käyntisiirtymiset menivät hieman valuen ja kättä vasten, kun en tajunnut ensin lyhentää ravia ja tehdä siirtymistä siitä.
Seuraavalla tehtävällä nostimme laukkoja ravista. Vasemman laukan nostimme I:stä, oikean puolestaan lyhyen sivun keskeltä. Oma keskittymiskykyni oli taas valmistelun osalta hukassa. Jotenkin unohdin ratsastaa ravin sellaiseksi, että Laren olisi helppo siirtyä siitä laukkaan. Niinpä esitimme parit ravikiihdytykset, kun ilman ennakkovalmistelua yritin tuupata Laren yhdessä askeleessa laukkaan. Sain kuitenkin petrattua, jolloin Lare pääsi tekemään paljon asiallisempia nostoja molempiin suuntiin. Erityisesti vasemman laukan nostoissa ilahdutti se, että Lare jatkoi mukavasti noston jälkeen suoraan eikä pyrkinyt kääntymään heti vasemmalle. Tulimme molemmissa kierroksissa myös laukkalävistäjät. Ne eivät tuntuneet olevan Larelle ongelma. Itse sen sijaan vähän kiirehdin siirtymisessä lävistäjän lopussa raviin, vaikka ideana oli tulla vähän lyhyempi lävistäjä ja jatkaa laukkaa vielä pari askelta uralla. Lopulta tsemppasin, ja pääsimmekin sekä lävistäjän että pätkän uraa laukassa asiallisesti.
Loppuravissa hurauttelimme vielä loivia kiemuroita. Haeskelin vielä omaa istuntaani ja vaikuttamistani sellaiseksi, että Lare voisi rentoutua ja tasoittua. Saimmekin loppuun mukavan asiallisia pätkiä. Kaiken kaikkiaan Lare oli kyllä mukava uusi tuttavuus. Sopivan reipas, mutta ei mikään kipittäjä. Tulipahan vietettyä suomenhevospitoinen päivä, mutta sehän kyllä sopii. Se jokin niissä vain on.
