Perjantaina päätin tuplaheppailla. Ensimmäisenä oli Artsin koulutunti. Ykkösratsuni oli pudottanut kengän, joten tuuraajaksi tuli Hilima. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme, ja pääsimme treenaamaan vähän väistöjä ja mukavasti siirtymisiä. Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Hilima liikkui ihan mukavasti eikä yrittänyt kipittää.
Ensimmäisenä tulimme muutamat pohkeenväistöt käynnissä. Kuviona oli tehdä väistö keskihalkaisijalta uralle. Hilima väisti mukavan kevyesti, vaikka välillä sainkin muistuttaa takaosan pysymisestä mukana. Hilima ei myöskään pahemmin jännittynyt väistöissä, vaan pysyi kohtuullisen rentona. Tahti hieman hiipui väistöissä, jolloin sain houkutella Hilimaa säilyttämään saman etenemisen, vaikka mukaan tulikin väistöaskelia. Väistöt olivat molempiin suuntiin aika samanlaiset, suurempia puolieroja en huomannut. Kivaa oli myös se, että maltoin jättää väistön puoleisessa ohjassa roikkumisen yllättävän vähälle.
Väistöjen jälkeen siirryimme ensimmäiselle varsinaiselle kuviolle. Tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja keskikohdasta valmistelimme tulosuuntaan nähden vastakkaisen laukan nostamisen. Keskihalkaisija jatkettiin sitten loppuun ja käännyttiin laukan suuntaan. Siirtyminen laukasta raviin tehtiin pitkän sivun keskellä. Hilima nosti joka kerta pyytämäni laukan, mutta tehtävän toistuminen sai sen hiljalleen ennakoimaan. Niinpä muutamia kertoja keskihalkaisijan alussa Hilima pomppasi itsestään laukalle. Tarjosipa se kertaalleen melkoisen lyhyttä laukkaa. Enpä tiennyt sen taitavan sellaistakin menoa. Laukan nostamisen jälkeen Hilima pääsi valumaan hieman molempiin suuntiin, kunnes aloin ratsastaa tien tarkemmin. Siirtymiset laukasta raviin jäivät meillä vähän valmistelemattomiksi. Yritin ajatella laukan lyhentämistä, mutta siinä samassa Hilima olikin jo ravissa. Opettaja neuvoi hakemaan laukan pitkän sivun alusta sujuvaksi ja vasta sitten hakemaan lyhennyksen kautta tehtyä siirtymistä. Tämä laukan sujuvoittaminen auttoi hieman, kun Hilima sai tavallaan laukata enemmän takaa. Mutta oma pakettini ei pysynyt siirtymisiä valmistellessa kasassa, jolloin en voinut auttaa Hilimaakaan lyhentämään. Pientä parannusta saimme siirtymisissä, mutta kyllä ne harmillisen kauan edes kohtalaisista jäivät.
Toisella kuviolla jatkoimme samojen siirtymisten parissa, mutta eri reitillä. Nyt nostimme laukan ravista lävistäjän keskellä. Noston jälkeen laukkasimme lävistäjän normaalisti loppuun, lyhyen sivun läpi ja sitten taas uudelle lävistäjälle. Sen keskellä siirryimme puolestaan raviin. Muokkasimme tehtävää lopuksi siten, että jälkimmäinen lävistäjä pyrittiin menemään laukassa kokonaan. Hilima nosti laukat edelleen aika hyvin, paikoin jopa sangen säpäkästi. Se tosin alkoi taas ennakoida ja yritti tulla kipitysravilla ensimmäiselle lävistäjälle. Tällä tehtävällä nousi muutaman kerran väärä laukka, kun Hilima kipitysvimmoissaan pääsi nappaamaan oikean laukan, vaikka vasenta pyysin. Siirtymiset raviin lävistäjällä olivat hankalia. Hilima tykkäsi kiihdyttää lävistäjällä enkä oikein saanut sitä malttamaan. Paikoin siirtymiset valuivat aika railakkaasti oikean kohdan ohi. Yritin istua siirtymälävistäjän ajan kuin tatti, mutta taisin aina rytkähtää jonnekin ja antaa Hilimalle näin tilaisuuden viipottaa. Loppuun tehdyt kokonaiset laukkalävistäjät eivät myöskään oikein onnistuneet. Hilima pääsi kiihdyttämään ja pudottamaan raville liian aikaisin. Oikeassa laukassa pääsimme hieman lähemmäs uraa toisin kuin vasemmassa laukassa. Näitä saisi kyllä harjoitella. Muistelen tehneeni näitä Hiliman kanssa joskus kauan sitten eivätkä ne silloinkaan kovin hehkeästi menneet.
Loppuravissa haettiin vielä hyvää etenemistä. Hilima kipitti hieman, mutta sain kohtuullisesti toppuuteltua sitä malttamaan. Tunnin laukannostot lähtivät ihan asiallisesti. Hilima selvästi osaa ne sangen näppärästi halutessaan. Mutta siirtymiset alaspäin, voi jee. Ne eivät olleet tänään meidän heiniämme. En selvästi saanut Hilimasta laukassa sellaista otetta, että siirtyminen raviin olisi tullut vähän hitaammin. Nyt Hilima oli yhdessä hetkessä laukassa ja toisessa jo ravissa. Ei muuta kuin parempaa oman istunnan hallintaa ja sitä kautta parempaa otetta hevoseen. Hiliman kanssa oli kuitenkin ilo vääntää koulua. Ajatella, että vielä tovi sitten pyörittelin silmiä ajatukselle koulutreeneistä Hiliman kanssa. Onneksi sitä aina voi vaihtaa höhlät mielipiteensä.
