Kisaviikonloppu jatkui vielä kotiestekisojen merkeissä. Ratsukseni näihin kisoihin sain Gia-konkarin, joten ainakin ratsu oli enemmän kuin kohdillaan. Menimme hurjan 70 sentin luokan, jossa oli ihanneaika-arvostelu. Oikean ratsun ja sopivan maltillisen estekorkeuden kanssa pitkästä aikaa rataa kävellessä oli fiilis, että onpa kiva päästä kisaamaan. Tuo tunne on ollut hukassa jo tovin, joten oli kiva muistaa, että tykkään hypätä ja kisata.
Ennen esteverryttelyä kävelimme Gian kanssa hyvän tovin kentällä. Verryttelyssä tavoitteenani oli saada sujuvaa, mutta riittävän rauhallista menoa. Ihanneaika kun ei sallinut viipottamista. Vasemmassa kierroksessa tulimme pystyä ja oikeassa okseria. Hypyt onnistuivat ihan mukavasti, mutta sain muistaa olla itse sinkoilematta ylävartaloni kanssa. Gia meinasi hieman innostua, mutta malttoi kuitenkin kuunnella. Gia kuulemma menee esteradat aina A.2.0-ajatuksella eli vauhdikkaasti. Siltä se vähän tuntuikin, mutta onneksi se on kiltti ja kohtelias tamma eikä kiikuta tätejä ihan miten sattuu. Ennen omaa suoritusta ehdimme katsoa yhden radan alle, kunnes tuli vuoromme.
Radalla lähdin liikkeelle vasemmassa laukassa. Gia tuntui haluavan mennä kovempaa, mutta otti pidätteet vastaan, vähän tosin protestoiden himmailuani. Ykkönen ylittyi hyvin, ja Gia nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkosen ja kolmosen linja meni kuudella askeleella, joista viimeisin oli hieman lyhyempi. Olisi pitänyt hoksia tasapainottaa aiemmin. Gia kuitenkin selvitti linjan ongelmitta, sehän kyllä osaa hommansa. Nelonen meni myös hyvin, ja taas Gia otti hypyssä toivotun laukan. Kaarteessa viitoselle jarruttelin vähän liikaa, jolloin ajauduimme viitoselle pohjaan. Viitosen ja kuutosen suora linja meni kuitenkin asiallisesti kuudella askeleella, ja Gia korjasi itsensä kuutosen hypyssä takaisin vasempaan laukkaan. Edessä oli enää yksi este eli seiska. Sille tuli hyvä hyppy, ja näin pääsimme maaliin estevirheettömällä suorituksella. Jes!
Maaliin päästessä oli hyvä fiilis. Gia ei isommin kiikuttanut enkä itse mokaillut isommin. Elämä radalla Gian kanssa oli kivaa! En osannut yhtään päätellä aikaamme, olin kyllä yrittänyt käyttää tilaa hyväksi. Tulokset selvisivät nopeasti, ja meidät Gian kanssa kuulutettiin 12 ratsukon luokan palkintojenjakoon ensimmäisenä. Vau! Ihanneaika-arvostelu on minulle vielä aika uusi juttu enkä Gian kanssa treenannut sitä ollenkaan. Kisoihin menimme siis sen puolesta "kylmiltään" ihan vain hyvää kokemusta hakien esteitä jännittävän pääkoppani siedättämiseksi. Vaan olisihan se pitänyt arvata, ettei Gia lähde kisoista ilman ruusuketta. Luokan ihanneaika oli 46 sekuntia, ja meidän aikamme oli puolestaan 45,72. Aika nappiin siis, hyvä Gia!
