Maanantai hurahti tuplahevostellessa. Ensimmäiselle koulutunnille sain Tupun ja jaoin tunnin viiden muun ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan siirtymisiä niin askeleen sisällä kuin askellajien välillä.
Ensimmäisellä varsinaisella kuviolla teimme toiselle pitkälle sivulle kolmen askeleen käyntisiirtymisen ravista ja toiselle sivulle askeleen pidennyksen myöskin ravissa. Tupun paras keskittymiskyky jäi tarhaan varsan seuraksi, joten emme olleet kovin pitkiä aikoja samalla kartalla. Kun Tupu ei keskittynyt, kipitti se vähän tavallista enemmän. Niinpä siirtymiset alaspäin eli ravista käyntiin olivat aika venyviä ja parhaimmillaankin hieman kättä vasten. Takaisin raviin pääsimme kuitenkin kohtuullisesti. Askeleen pidennykset onnistuivat kohtuullisesti, mutta olisin saanut ratsastaa ravin ennen ja jälkeen pidennyksen paljon tarkemmin. Nyt Tupu pääsi vähän kipittämään, jolloin ero harjoitusravin ja askeleen pidennyksen välillä ei ollut niin selvä eikä harjoitusravi kovin tasainen.
Seuraavalla tehtävällä vuorossa olivat laukannostot ravista. Vasemman laukan nostimme I:stä, oikean laukan puolestaan lyhyen sivun keskeltä. Vasemmat laukat nousivat ihan asiallisesti, ja pääsimme noston jälkeen pätkän suoraankin. Laukka oli kohtuullisen tasaista, vaikka pientä kaatumista sisälle oli havaittavissa. Me saimme tehtäväksi siirtyä laukasta mahdollisimman nopeasti käyntiin pitkän sivun lopussa. Kovin nopeita siirtymisiä emme saaneet, vaan mukaan mahtui aina raviaskelia. Positiivista oli kuitenkin se, ettei ravi saati käynti ollut kamalaa kipittämistä. Oikeassa kierroksessa Tupu alkoi ennakoida ja yritti hypellä omia aikojaan laukkaan. Kun sain sen malttamaan, nosti se laukan mukavan pontevasti. Tässä suunnassa tulimme laukkalävistäjän. Tupu meni sen ihan mukavasti, kun en tehnyt asiasta ongelmaa. Yritin edelleen tehdä mahdollisimman nopeita siirtymisiä laukasta käyntiin, mutta raviaskeleita mahtui mukaan turhan monta tässäkin suunnassa.
Tunnin päätehtävät olivatkin siinä. Tänään meillä molemmilla Tupun kanssa karkaili keskittyminen. En varmaan antanut Tupulle riittävästi hommaa, kun sillä oli aikaa huudella omiaan. Tupun kanssa tasaisuuden ja sen pyöreyden eteen on kyllä vielä töitä tehtävänä. Kun Tupun saa ylipäänsä tasoittumaan, helpottuu monia asia sen kanssa. Nyt pulmana on vain se, että vaikka saan Tupun hetkeksi tasoittumaan, on se jo seuraavassa kohdassa salakavalasti lähtenyt kiirehtimään. Pitäisi osata istua niin paljon jämptimmin ja pitää sitä kautta hevonenkin ruodussa. Niin ja kaiken lisäksi malttaa itsekin eikä ennakoida tulevia liikaa. Siinäpä harjoiteltavaa.
