Sunnuntain toiselle maastolenkille sain toisen mainion ratsun alleni, nimittäin Hiliman. Kävimme tismalleen saman lenkin kuin ensimmäisellä kierroksella eli Kotakankaan lenkin metsäpolulla höystettynä. Hilimankin kanssa olimme vetovastuussa lähes koko lenkin ajan.
Hiliman kanssa meno oli vielä rennompaa. Sen kanssa olen maastoillut enemmän, mikä näkyy juurikin rentona fiiliksenä. Toki Gian jälkeen pienemmän Hiliman kipittävämpi askel oli hassu muutos. Hilima tahkosi kuitenkin menemään tasaisen varmasti ja reippaasti. Laukkapätkiä otimme tällä reissulla kolme. Joskin kotia kohti otettu toinen pätkä meni meillä valtaosin ravissa. Edellä mennyt ratsu ei innostunut niin sujuvaan laukkaan, joten Hilima huomasi pysyvänsä perässä ihan ravaten.
Tämäkin reissu sujui kaikin puolin todella mainiosti, ja tallille sai palata älyttömän hyvällä mielellä. Kuinka kivaa maastoilu onkaan hyvillä hevosilla ja hyvässä seurassa!
