Tiistain toinen ratsastus hurahti estetunnilla, ja ratsukseni sain Gian. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Alkuverryttelyssä tahkosimme tovin ravissa ympyrän kaarella olleita kolme puomia sekä ihan yksittäistä puomia. Gia ravasi puomit oikein asiallisesti. Laukassa tulimme ympyrällä ne samat kolme puomia sekä yksittäisen kavaletin. Giaa sai mukavasti säädeltyä joko vähän venyttämään askelta tai lyhentämään tarvittaessa. Gia eteni tasaisesti, vaikka aina askel ei osunutkaan ihan nappiin. Silloin tämä konkari osasi itsekin katsoa, mitä piti tehdä.
Verryttelyhyppyinä tulimme oikeassa laukassa parin kierroksen verran kavaletin ja pystyn suoran linjan. Se meni meillä viidellä askeleella ihan mukavasti. Gia alkoi heräillä tässä vaiheessa tajutessaan, että pääsisi hyppäämään. Mukava mennä sellaisella hevosella, jolle hyppääminen on mieluista. Olisi myös itse asiassa ollut hauskaa säädellä laukkaa ja hakea väliin eri askeleita, mutta tällä kertaa emme menneet siihen.
Sitten tulimmekin jo ensimmäisen lyhyen radan: kavaletin ja pystyn suora linja, lävistäjäpystyn ja aiemmin hypätyn kavaletin kaareva linja sekä lävistäjäokseri. Gia taisi tässä vaiheessa unohtaa olevansa tätiratsuna ja pisti estehevosen vaihteen silmään. Hyppäsimme kyllä kaikki esteet oikeassa järjestyksessä ja etenimme myötälaukassa, mutta vauhti oli täysin Gian nimissä. Kaikeksi onneksi muistin luottavani Giaan, jolloin minulle tavallista reippaampi vauhti ei silti alkanut jännittää. Yritin ehkä vähän toppuutella Giaa, mutta loppujen lopuksi jäin inisemään Gian "viedessä" minua. En osannut pahastua Gialle, sillä se oli vain hyppäämisestä innoissaan. Toki olisi ollut ihan kiva säilyttää kontrolli, mutta menihän se rata näinkin. Hassua, että Gia jaksoi innostua miniradasta, jonka korkeus oli ehkä 60 senttiä.
Hyppäsimme vielä toisen lyhyen radan noin 70 sentin korkeudella: lävistäjäokseri, kavaletin ja pystyn suora linja, lävistäjäpystyn ja kavaletin kaareva linja sekä yksittäinen okseri. Tälle radalle päätin määrätä itse vauhdin. Gia otti pidätteet hyvin vastaan, kun muistin rentoutua aina niiden jälkeen. Nyt pääsimmekin radan paljon tasaisemmin. Parissa kohdassa Gia yritti vähän lähteä kiihdyttämään, mutta tajusin pyytää sen aina malttamaan. Selvitimme radan taas mukavasti myötälaukat oikeissa kohdissa napaten. Gian kanssa kivaa on se, että se kyllä hanskaa laukanvaihdot, joko esteillä tai sitten lennosta.
Loppuravissa hurruuttelimme vielä molempiin suuntiin. Gia puhkui intoa ja purki sen kipittämällä, joten sain toppuutella sitä ja pyöritellä lukuisia ympyröitä. Gia jaksaa ihastuttaa kyllä energiallaan. Koulutunnilla en siitä tällaista puolta saa kaivettua esiin, mutta esteillä se tulee esiin ihan itsestään. Gian kanssa on hyvä treenata hyppäämistä juuri sen kokemuksen vuoksi. Se kyllä tietää, mitä tekee, joskin sille saa välillä ehkä vähän vinkata sopivastammasta vauhdista. Muutoinkin se on rehti ja reilu tamma. Oikein mainio opetusmestari siis.
