Verryttelykaavani alkaa olla Paven kanssa sama. Sileällä käyn perusasiat (ratti, kaasu ja jarru) läpi ja hyppyjä otan mahdollisimman vähän. 80 sentin verryttelyssä taisinkin tulla pystyn kahdesti ja okserin kerran. Ne sujuivat asiallisesti, ja Pave hyppäsi luottavaisin mielin. 90 sentin verryttelyssä otin hyppyjä viisi: yksi ristikolle, kaksi pystylle ja kaksi okserille. Pave lakkasi nyt hieman kuuntelemasta estettä kohti tultaessa, mutta hyppäsi silti reippaasti ja positiivisen askeleen kautta. Olin suunnitellut pitäväni hyppymäärän noin kolmessa, mutta jouduin ottamaan pari lisähyppyä, jotta sain pidettyä Paven niissä kuulolla.
Pysyimme laukassa ja saimme sopivasti lähtömerkin toiseen vaiheeseen. Sen ensimmäiselle esteelle eli ysille ajauduimme liian lähelle, jolloin siitä lähti puomi mukaan. Pave oli napannut väärän laukan, jota en lähtenyt korjaamaan (äly hoi). Niinpä puksutimme kaarteen kympille vastalaukassa. Kuten arvata saattoi, tuli kympille töksähtävä, mutta puhdas hyppy. Laukka oli kuitenkin aivan sammunut enkä saanut Pavea hereille, jolloin matelimme yhdelletoista, tulimme liian lähelle ja otimme siltäkin puomin mukaan. Jopa vaihtui laji lennosta keilaukseksi! Tämän jälkeen onneksi heräsimme vähän ja vaikka emme liidelleet, ylittyi kahdentenatoista ollut kahden askeleen sarja asiallisesti ja puhtaasti samoin kuin toisen vaiheen viimeinen este eli kolmetoista.
Tuloksena 80 sentin radalta siis toiselta vaiheelta kahdeksan virhepistettä. Tulipa möngittyä ja keilattua, hoh. Jotenkin oma otteeni oli hukassa enkä ratsastanut kovin energisesti, mikä välittyi Paveen. Tällä tuloksella sijoituksemme oli 14/28. Pavelle kiitokset siitä, että se kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen, vaikka se varmasti vähän lisäponnisteluita vaati.
90 sentin radalle lähdin vähän sisuuntuneemmin mielin. Nyt lajinamme olisi esteratsastus, ei keilaus! Lähdimme taas liikkeelle vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi hyvin, samoin kakkonen, vaikka ponnistuspaikka jäi aavistuksen kauas. Kolmoselle Pave lähti rohkeasti positiivisen askeleen kautta ja ylsi neloselle helposti viidellä askeleella. Viitosen ja kuutosen linja meni yhtä hyvällä etenemisellä. Seiskana olleen sarjan a-osalle Pave lähti taas reippaasti, mutta mahdutti kaksi askelta helposti väliin. Edessä oli taas ensimmäisen vaiheen viimeinen este pitkällä lähestymisellä. Pave pääsi hieman venymään siinä, jolloin se joutui jarruttamaan askelta ennen hyppyä, mutta pääsi nousemaan hyppyyn vielä hyvin ja ylittämään esteen puhtaasti.
Kaarsin taas vasemmalle, mutta jouduin korjaamaan laukan ravin kautta vasemmaksi. Sen aikana saimmekin lähtömerkin ja aloitimme toisen vaiheen. Toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi ylittyi hyvin. Pave pysyi myötälaukassa. Olin päättänyt kiertää pidemmät tiet, sillä tavoitteenani oli hyvä ja puhdas suoritus. Pave laukkasi hyvin, mutta ohjaamisessa oli pientä viivettä. Pave tuntui katselevan muita esteitä ja pohtivan, mikä niistä olisi kiva hypätä. Hyppäsimme kuitenkin seuraavaksi kympin, joka ylittyi hyvin. Yksitoista meni myös asiallisesti. Olimme sen jälkeen väärässä laukassa, mutta luotin Paven selvittävän itsensä oikeaan laukkaan, kun se eteni riittävästi. Niinpä se esittikin puhtaan vaihdon kaarteessa, mutta kompuroi sen jälkeen hieman. Laukan rytmi katosi, ja tulimme kahdentenatoista olleen kahden askeleen sarjan a-osalle lähelle. En tuupannut, mutta rohkaisin äänellä, jolloin Pave sai ylitettyä a-osan rauhassa. B-osan ponnistuspaikka jäi pienemmän hypyn takia kauemmaksi, mutta jälleen äänellä rohkaisemalla Pave selvitti senkin. Pave kolautti huonojen paikkojen takia molempia puomeja, mutta onneksi vain kevyesti. Edessä oli vielä pitkä lähestyminen viimeiselle esteelle. Päästin Paven laukkaamaan vähän sujuvammin eteen, ennen himmailisi ja hyydyttäisi vauhtia. Pave laukkasi hyvin ja bongasi esteenkin ajoissa, jolloin se ehti itse hieman säätää askelta ennen hyppyä ja ylittää viimeisenkin esteen puhtaasti.
Jes, tavoite saavutettu! 90 sentin radalla saimme petrattua selvästi, ja se oli aika sujva. Hyvä Pave! Omassa ratsastuksessani olin tyytyväinen siihen, etten hätäillyt, vaan omasta mielestäni olin Paven tukena ja rohkaisin pohkeella tai äänellä tarvittavissa kohdissa. Pave pääsi tekemään oman osuutensa rauhassa, jolloin se sai väläytellä osaamistaan. On se vain näppärä!
Kisapäivä oli virhepisteistä huolimatta mukava ja opettavainen. Oli kiva nähdä, että saan petrattua toiselle radalle, kun vain niin päätän. Oli myös mukava huomata, että enimmät jännitykset katosivat toiseen rataan mennessä. Keskittyminenkin paranee silloin kummasti. Pave ansaitsi tänään taas taputukset. Hyvin se veti, vaikka kuski olikin vähän ensimmäisellä radalla ulalla. Ensi kerralla taas paremmalla otteella jo ensimmäiselle radalle!
Videoista kiitos Kaisalle ja ratapiirroksesta kiitos Noralle!
