Innolla esteille

Maanantain tunnilla pääsimme hyppäämään. Sain ratsukseni Silviiran, joka oli huilinut edellispäivän kisat. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja hyppäsimme verryttelyhyppyjen lisäksi kisaradan perusvaiheen. Silviira oli köpötellyt alle puolen tunnin talutuksen, joten se oli mukavasti lämmennyt hommiin. Alkuverryttelyssä kävimme aika pikaisesti kaikki askellajit läpi. Silviira eteni ihan hyvin ja sopivan reippaasti.

Verryttelyhypyt otimme ympyrälle. Oikeassa kierroksessa tulimme pystyä, vasemmassa okseria. Minulla kesti pari hyppyä muistaa taas Silviiran laukka samoin kuin sen hyppytyyli. Sitä ennen esitimmekin pari pellehyppyä, joissa minä olin lähdössä hyppyyn askelta ennen, Silviira taas tuli askeleen perässä. Okserin ohi Silviira kehtasi pujahtaa kerran vasemmalta. Tunsin lähestymisessä sen arpovan jotain ja yritin tilkitä pakoreitit. Vaan pienen mutkittelun seurauksena Silviiralle avautui pakotie vasemmalle, minkä se käytti hyväkseen. Ennen rataa tulimme vielä kahden askeleen sarjan. Silviira pääsi senkin a-osasta livahtamaan vasemmalta ohi, kun kuski jäi tollottamaan muka isolta näyttänyttä b-osaa. Olihan se varmaan 65 senttiä, hah! Niin se mukavuuskorkeus vaihtuu ratsusta mukaan. Kahden askeleen väli vaati hieman venyttämistä, mutta Silviira selvitti sen hienosti.

Kisojen ratapiirros. © Nora

Sitten hyppäsimmekin jo radan, joka oli edellispäivän kisojen perusrata eli esteet 1–8. Silviira oli syttynyt tunnin hypyistä ja laukkasi sangen reippaasti menemään, esteitä kohti jopa vähän innostuen. Pyrin olemaan latistamatta sen intoa, mutta samalla saamaan sitä hieman tasaisemmaksi. Ykkönen ja kakkonen menivät hyvin, mutta kakkosen jälkeen jouduin korjaamaan laukan erikseen. Silviira ennätti tässä korjauksessa siirtyä käyntiin saakka, jolloin sain aika vauhdilla yrittää viritellä sen laukkaan kolmosta kohti. Kolmosen taisimme mennä lopulta ravin ja laukan välimuodossa yli. Kolmosen ja nelosen suoralle linjalle tulikin tästä johtuen viiden askeleen sijasta kuusi, mutta askeleet olivat tasaisia. Viitonen ja kuutonen menivät hyvin. Kahden askeleen sarjan a-osalle tuli vähän pieni hyppy, joten komensin Silviiran äänellä venyttämään välin kuitenkin kahdella askeleella, minkä se teki hyvin. Kasille tulimme vielä vauhdikkaasti ja senkin puhtaasti ylittäen. Ratakorkeus oli hurjasti noin 60 senttiä, mutta silti puhtaasta suorituksesta tuli hyvä mieli. 

Loppuun saimme tulla pari kolme kertaa vasemmassa laukassa yksittäiselle okserille, joka oli selvästi takakorkea (korkeimmillaan 75 senttiä). Ideana oli saada Silviiran takajalkojen tekniikkaa paremmaksi. Nyt se vetää niitä mahan alle suppuun sen sijaan, että avaisi ne taakse. Silviiran kanssa puomit kolisevatkin yleensä takajalkakosketuksista. Silviira hyppäsi okserin joka kerta rohkeasti ja helposti sekä paransi samalla omaa hyppytyyliään. Näihin onnistumisiin kelpasikin lopettaa tunnin hyppelyt.

Olen ehkä joskus maininnutkin, mutta Silviira on yksinkertaisesti niin kiva! Se tuntuu myös alkavan löytää estetamman sisältään, mikä tietysti lisää sen pisteitä. Nyt vain lisää koulu- ja puomitreeniä, niin esteetkin alkavat varmasti sujua aina vain näppärämmin. On se vain mukavaa, kun tallissa on tällainenkin treenikaveri.