Maanantain tunnilla oli esteitä. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja minä sain ratsukseni Silviiran. Pohdiskelin vähän ennen tuntia, millaisia pellehyppyjä mahtaisimmekaan esittää. Toisaalta arvelin varovaisesti, että ehkä yhteiset sileän treenimme näkyisivät positiivisesti esteillä. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Silviira eteni ihan hyvin, mutta asetuksia ja sitä kautta pientä pehmenemistä sai työstää.
Ensimmäisenä tulimme askeleen sarjan, jolla oli myös kolme puomia. Kauhistelin vähän tehtävää, mutta Silviira yllätti oikein positiivisesti. Se jopa vähän imi sarjan b-osalle. Sen seurauksen askeleen väli jäi vähän ahtaaksi, ja b-osalta lähtikin puomi mukaan. Mutta Silviiran into oli vain hyvä juttu. Nyt se selvästi tiesi, mitä oli tekemässä eikä ihmetellyt eteen pompsahtanutta estettä. Tulimme lisäksi sarjan toisesta suunnasta ja jatkoimme siitä yksittäiselle pystylle, jonka ylitimme vielä toisen kerran ympyrällä. Silviira toimi tälläkin tehtävällä mukavasti. Seuraavaksi hyppäsimme kaksi okseria kahdeksikolla. Ensimmäiselle okserille tuli vähän haparoiva lähestyminen, mutta Silviira hyppäsi esteen rohkeasti ja vaihtoi vielä toivotusti laukan. Toinen okseri meni jo paremmin, mutta laukka ei vaihtunut hypyssä, vaan se piti korjata ravin kautta.
Sitten tulimmekin radan: sarja, kaareva linja pystyltä okserille, lävistäjäokseri, toinen lävistäjäokseri, yksittäinen pysty ja vielä sarja toisinpäin. Sarja meni oikeassa laukassa ihan kohtuullisesti, vähän ehkä kiirehtien. Kaareva linja pystyltä lähti hyvin, mutta okserille tuli taas hieman hassumpi hyppy. Matka kuitenkin jatkui lävistäjäokserille. Laukka ei vaihtunut vieläkään, vaan sain korjata sen ravin kautta. Toinen lävistäjäokseri meni nyt paremmin, mutta laukka piti korjata taas. Silviira siirtyi jarrutteluistani käyntiin, jolloin sain startata sen uudelleen. Yksittäinen pysty ylittyi ihan hyvin, ja pääsimme sarjan vielä toisesta suunnasta kohtuullisesti. Radassa oikein kivaa oli Silviiran oma into ja kohtuullinen varmuus.
Tunnin hyppelyt päättyivät tähän. Olipa kiva hypätä Silviiralla! Turhaan huolehdin ennen tuntia. Esteetkin pysyivät ihanan pieninä, noin 50-senttisinä. Silviira toimi oikein mukavasti, ja opettaja kehui minun auttaneen sitä tarvittaessa hyvin. Silviira on kyllä mennyt eteenpäin siitä, kun sillä viimeksi hyppäsin. Sileän treenit samoin kuin hyppelyt sen kanssa saavat kyllä ainakin minun puolestani jatkua oikein kernaasti. Kiva se on edelleen!
