Keskiviikkona lähdimme Kaisan kanssa maastoon. Me Paven kanssa otimme aluksi vetopaikan, mutta lopulta Vake-setä sai pelastaa Paven tieosuuksilla autoilta. Reppana näemmä säpsyy autoja vieläkin, mutta toivottavasti se hälvenee siedättämällä.
Välttelimme tietä parhaamme mukaan ja köpöttelimme metsäpolkuja pitkin kankaille. Siellä laukkasimme kaksi pätkää. Ensimmäinen pätkä meni aluksi vähän hitaasti, mutta hieman siitä sujuvoituen. Toisella laukkapätkällä Pave taisi ottaa ylimääräiset energiansa käyttöön ja viipotti pari sangen reipasta pätkää. Eipähän tarvinnut pyytää eteen.
Kotimatkan samoilimme taas vesipolkua ja tietä myöten tallille. Saimme vielä kunnon siedätysannoksen autoista, kun olimme liikkeellä paikalliseen ruuhka-aikaan. Vaan eipä se Paven autojännitys katoa itsestään, joten parempi vain kohdata autoja Vaken kaltaisen turvaratsun kanssa. Kyllä se Pavekin lopulta taas uskoo, ettei ihan jokainen auto yritä syödä sitä. Muutoin energinen Pave oli maastossa oikein lysti ja näytti tykkäävän kankaiden laukkapätkistä. Hyvähän se on aina välillä vähän irrotellakin.
