Sunnuntaina olikin sitten kotiestekisojen vuoro. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa ilmoittauduin 80 ja 90 sentin luokkiin. Niissä oli eri radat, mutta sama arvostelu eli 367.1. Verryttely tehtiin maneesissa, kun taas kisarata oli ihanasti kentällä.
Molempien luokkien verryttelyt otin aika kevyesti. Rehellisesti sanottuna paikoin jopa vähän laiskottelin, sillä olen tavattoman huono piiskaamaan itseäni. Verryttelyhypyt menivät pääosin mukavasti. Otin hyppyjä yhdessä verryttelyssä noin neljä. 90 sentin verryttelyssä pystyn alle tuli vesimatto, sillä se oli myös radalla luvassa. Hyppäsin sen ensin pienempänä eikä Pave piitannut vesimatosta mitään. Kun estettä korotettiin, esitimme sille yhden hyvin omituisen loikan, jossa Paven pää kävi sangen lähellä omaani. Pohdittiin tämän jälkeen hetki asiaa, kunnes kerättiin ajatukset kasaan ja otettiin vielä parempi hyppy pystylle ennen kuin siirryimme ulos odottamaan vuoroamme. Radalla sai odottaa vuorossa olevan ratsukon ajan. Tämän hyödynsin näyttämällä Pavelle 80 sentin radalla muurin ja 90 sentin radalla vesimaton.
80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Otin pitkän tien ja olin sangen tarkkana portin kohdalla. Pave ei piitannut portista, ilmeisesti se oli riittävästi kotonaan eikä kokenut tarvetta hilpaista minnekään. Ykköselle tuli ihan hyvä hyppy. Aavistuksen kaarevan tien päässä olleelle kakkoselle pääsimme yhdeksällä askeleella, ja este ylittyi asiallisesti. Matkalla kolmoselle vartioin kaiken varalta Paven oikeaa puolta, sillä menimme portin läheisyydestä. Pääsimme kolmoselle ongelmitta samoin kuin sen yli. Laukkakin vaihtui oikeaksi. Nelosena oli muurilaatikko, jonka lähestymisen ratsastin tarkasti tuntumalla pysyen. Pave ei muurista piitannut, vaan hyppäsi sen ihan hyvin. Kaarevan linjan päässä olleelle viitoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, joista viimeisin oli hieman jarruttava. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti, vaikka kolautti sitä takasillaan. Lävistäjällä ollut kuutonen meni hyvin, ja suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme viidellä askeleella. Edessä oli enää perusvaiheen päättävä kasi, joka oli kahden askeleen sarja. A-osalle Pave lähti vähän kauempaa, mutta kahden askeleen väli oli silti ihan ok. B-osalla Pave ei kuitenkaan nostanut etusiaan riittävästi, jolloin siitä lähti puomi matkaan. Höh.
Perusradan neljällä virhepisteellä sijoituksemme oli 11/17. Pudotus harmitti, mutta olin silti enemmän iloinen siitä, kuinka asiallisesti suoriuduimme muusta radasta. Ratsastin taas aika keskittyneesti enkä hätäillyt isompia. Pave kuunteli hyvin, ja meno oli mielestäni ihan kohtuullista. Pave ei keksinyt omia kuvioitaan enkä minä ainakaan omasta mielestäni vaikeuttanut sen menoa. Tämän radan perusteella 90 sentin rataa sai odottaa ihan luottavaisin mielin.
90 sentin radalle lähdimme myös vasemmassa laukassa pitkällä tiellä. Lävistäjällä ollut ykkönen ylittyi hyvin, ja laukan korjasin sen jälkeen ravin kautta. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta jälkikäteen ajateltuna laukka olisi saanut olla napakampi. Tie kolmoselle oli taas aavistuksen kaareva ja esteen alle oli pistetty jo aiemmalla radalla hypätyt valkoiset laatikot. En ollut näyttänyt niitä Pavelle tämän esteen alla, sillä se hyppäsi ne aiemman radan toisella esteellä ongelmitta. Jostain syystä Pave kuitenkin livahti kolmosesta oikealta ohi. Ei nopeasti eikä viime tingassa, mutta enpä siltikään ehtinyt estää. Laukka säilyi, ja tulimme kaikessa rauhassa esteelle uudelleen. Pave jarrutti hieman estettä kohti, mutta hyppäsi kolmosen nyt puhtaasti. Tämän jälkeen tsemppasin vähän ekstraa, sillä hylätyksi tuleminen ei sopinut suunnitelmiin. Laukka jäi kuitenkin hypyn jälkeen sammuneeksi enkä tajunnut ratsastaa Pavea eteen. Sen sijaan kaarsin neloselle kehnolla tiellä, mikä söi laukkaa entisestään. Pave joutuikin lähtemään hyppyyn ponnettomasta laukasta, mutta se oli kiltti ja pelasti meidät tilanteesta. Pienempi hyppy toi suoralle linjalle yhden askeleen lisää eli viitoselle pääsimme aiemman viiden askeleen sijasta kuudella. Tajusin tämän enkä panikoinut, vaan pysyin hevosen tukena. Viitosen jälkeen kiitin Pavea taputuksella ja samalla rentouttaakseni meitä molempia. Kuutosena ollut kahden askeleen sarja meni ihan kohtuullisesti. Seiskalle eli muurille tultaessa kannustin Pavea vähän äänellä. Se hyppäsi esteen ihan hyvin, mutta keikkumiseni takia laskeutui väärässä laukassa. Sitä ei kuitenkaan ehtinyt korjata, sillä edessä oli kaarevan linjan päässä ollut perusvaiheen viimeinen este. Sille pääsimme kahdeksalla askeleella ja varmistelin hyppyä vielä äänellä. Pave hyppäsi viimeisen esteen puhtaasti, ja pääsin kehumaan sitä hyvästä suorituksesta ja pelastuksista parin mönkään menneen lähestymisen osalta.
90 sentin radalta tuli sitten samoin neljä virhepistettä, ja sijoituksemme oli 13/15. Ohimeno harmitti tietysti enemmän kuin puomin pudotus. Ohimenot ovat muodostuneet meille Paven kanssa varsinaiseksi riesaksi. Pave tuntuu huomaavan jokaisen mahdollisuuden lähteä omille teilleen, kun taas minä en. Tässä radassa petrattavaa olisi ollut myös laukassa, joka olisi saanut olla rutkasti sujuvampaa. En sitten tiedä, oliko Pave väsynyt vai olimmeko molemmat käyttäneet kunnon keskittymisemme jo aiemmalla radalla. Hyvää oli kuitenkin se, ettei pakka levinnyt täysin käsiin ohimenon jälkeen, vaan saimme jatkettua ja selvitettyä loput radasta ilman enempiä virhepisteitä.
Tällainen kisapäivä sitten tällä kertaa. Ihmettelin jo suoritusten jälkeen, kuinka yllättävän vähän virhepisteet lopulta harmittivat. Toki puhtaat suoritukset samoin kuin toiseen vaiheeseen pääseminen olisi ollut kivaa, mutta nyt osasin jotenkin suhtautua virheisiin paremmin. Ratamme eivät olleet rämpimistä eikä sellaista sinnittelyä, vaan ihan kohtuullista menoa. Se varmasti lohdutti ja hälvensi virhepisteiden harmia. Toki petrattavaa on niin kuin aina. Hyvää kokemustahan nämä kisat olivat. Kokeilemallahan sitä oppii, toivottavasti.
Videoista kiitos Kaisalle, joka piti kisoissa hienosti huolen JKH-tiimin ruusukesaldosta!
