Keskiviikolle saimme sovittua neljän ratsukon estetunnin, jonka piti tuttu tuuraajana toimiva opettaja. Ratsunani oli Pave. Alkuverryttelyssä kaartelimme menemään niin käynnissä kuin ravissa. Notkistelimme hevosia erilaisilla kaarevilla teillä, kuten täys- ja vastakaarroilla. Paven kanssa sain miettiä taas ulkoavuilla kääntämistä sekä vartioida sitä, ettei se pullahtanut käännöksiin lapa edellä. Ravissa Pave oli vähän nihkeähkö ja sitä sai nohitella, mutta hetkittäin se liikkui paremmin. Kaarroksissa piti lisäksi muistaa säilyttää aktiivisuus eli hevoset eivät saaneet hidastaa, vaikka käännyttiinkin. Pave säilytti kaarteissa etenemisen kohtuullisesti, mutta ei ilman pientä nohittelua.
Alkuverryttelyn yhteydessä ravasimme muutaman kerran suoralla linjalla olleita kahta puomisarjaa. Koska tunnilla oli pari ponia, olivat puomivälit hevosille hieman lyhyet. Pavea ei tarvinnut juuri pidätellä, sillä se ei ollut kovinkaan vauhdikkaalla tuulella. Niinpä puomit menivät siltä osin mukavasti. Opettaja muistutti pitämään kädet rentoina erityisesti puomeilla, jotta en estäisi Paven etenemistä.
Tämän tehtävän jälkeen suoran linjan jälkimmäinen puomisarja muutettiin ristikoksi, jota ennen oli pari ravipuomia. Linjan ensimmäinen puomisarja pysyi entisellään. Tulimme tehtävälle vasemmassa kierroksessa ravissa. Ideana oli siis ottaa ristikolle hyppyjä ravilähestymisellä. Jostain syystä ravilähestymiset ja ennen estettä olevat puomit sekoittavat pakkani täysin. Niin kävi vähän nytkin. Pave ei edennyt kovin energisesti, joten tulimme laiskasti myös ristikolle. En oikein tuntenut, mistä kohtaa Pave oli lähdössä hyppyyn, joten mukautumiseni eivät olleet kovin upeita. Pave myös nappasi esteellä toistuvasti oikeaa laukkaa, vaikka tarkoituksena oli saada vasen laukka. Ristikon jälkeen laukattiin tovi ja siirryttiin takaisin raviin.
Parin ensimmäisen hypyn jälkeen Paven ravi alkoi tuntua kummalta. Hetkittäin se ravasi normaalisti, hetkittäin taas tuntui selkään epätasaiselta. Pyörähdimme vielä yhden kierroksen tehtävällä, mutta ravi tuntui edelleen oudolta. Opettaja totesi Paven näyttävän varovan vasenta etujalkaansa. Liekö se sitten ollut vain jäykkä vai mitä, mutta meidän hyppytuntimme päättyi ennen kuin oli kunnolla ehtinyt alkaakaan. Harmittihan se, mutta enemmän huoletti Paven vointi. Nyt vain sormet ristissä, ettei se ole mitään vakavaa. Kyllähän ne hevoset välillä könkkäisevät ihan ilman isompaa syytä. Toivotaan ainakin näin.
