Maanantain koulutunnille olin erikseen toivonut tallin uusinta tulokasta, 2003 syntynyttä ruunaa nimeltä Maks II. Kärpäskimona se toi tietysti Jetin mieleen, joten olihan moisen kyytiin päästävä. Masan säkäkorkeus lienee noin 150 sentin tuntumassa, ellei jopa vähän päällekin. Masasta kuulin ennakkoon jo hyviä kokemuksia, ja siltä sujuu niin koulu kuin esteet. Ruuna on tällä hetkellä pyöreässä kunnossa, joten se ei tuntunut pieneltä selästäkään käsin. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääsimme treenaamaan väistöjä sekä siirtymisiä.
Tunnin aluksi verryttelimme ravissa ilman jalustimia. Ideana oli löytää hyvä, pieni kevennys, jonka voisi hakea myös jalustimien kanssa. Masan ravi oli niin tasaista, että kevennyksen treenaaminen oli helppoa. Pyrin tekemään kevennyksen takareisillä pitäen alapohkeet tuntumalla. Homma onnistui kohtuullisesti, ja kevennys pysyi suunnilleen samanlaisena sittenkin, kun jalustimet otettiin takaisin. Masa liikkui paikoin vähän uneliaasti, mutta palasi hommiin tavallisilla pyynnöillä. Hetkittäin se taas keksi alkaa vähän kiirehtiäkin, jolloin sitä sai toppuutella. Pääosin Masa liikkui kuitenkin ihan kohtuullisesti ilman suurempaa patistelua.
Seuraavaksi teimme väistöjä keskihalkaisijalta pätkän uraa kohti, suoristimme ja palasimme väistöllä toiseen suuntaan takaisin keskihalkaisijalle. Teimme kuvion kertaalleen käynnissä, kunnes tahkosimme sitä ravissa. Väistöt sujuivat molempiin suuntiin ihan asiallisesti, mutta sain olla tarkkana Masan etuosan kanssa. Muuten se saattoi vääntyä sieltä tahattomasti mutkalle. Erityisesti se tuntui tykkäävän asettua itsekseen oikealle ja pullauttaa samalla kaulan ja lavan vasemmalle. Kun muistin olla kiirehtimättä väistöissä ja ottaa askeleet rauhassa, saimme petrattua Masan kanssa mukavasti. Suoristaminen ja malttaminen, siinäpä asioita väistöissäkin muistettavaksi.
Tämän jälkeen tulimme keskihalkaisijalle laukassa ja jatkoimme sitä noin kolmanneksen. Sitten valmistelimme siirtymisen raviin, jonka jälkeen ravi ratsastettiin kuntoon, nostettiin toinen laukka ja ratsastettiin keskihalkaisija loppuun ja kulma myötälaukassa. Masan kanssa sai laukassakin kiinnittää huomiota suoruuteen, ettei poni kiemurtellut lisää tilaa itselleen. Laukat nousivat sangen näppärästi, joskin pari kertaa taisimme esittää laukanvaihdon vahingossa. Liekö ollut puhdas vaihto vai ei, se jäi selvittämättä. Siirtymiset raviin olisin voinut valmistella vähän paremmin, sillä Masa intoutui laukkatehtävästä sen verran, että vähän jäkitti siirtymisiä vastaan. Kun sain ensin laukkaa vähän lyhennettyä, oli siirtyminenkin hieman asiallisempi. Pari kertaa tehtävän aikana Masa otti pienet lähdöt yhdestä kulmasta. Syykin löytyi: puiden takana kävellyt ratsukko. Masa ei onneksi kovin kovaan vauhtiin kiihdyttänyt eikä nakellut pukkeja, joten minua kehtasi vain naurattaa ratsun ampaisut.
Loppuravissa haeskelin vielä Masan kuulolle, ja se tottelikin ihan mukavasti. Olipa kiva ratsu! Jotenkin kummasti sitä oli sangen kotoisa olo kimon ruunan selässä. Masasta tulee varmasti tykätty tuntiratsu. Vielä kun se saa karistettua liikakilojaan, niin liikettäkin varmasti löytyy entistä helpommin. Masa oli siis oikein mukava tuttavuus, ja aion hinkua kyllä sen kyytiin pian uudelleenkin. Kuten aikoinaan olen todennut: se jokin niissä kimoissa ruunissa vain on.
