Tiistain toinen ratsastus meni varta vasten toivomani Hiliman kanssa koulutunnilla. Ratsukoita oli kuusi, ja pääsimme jumppaamaan hevosia väistättämällä niiden takaosaa ulos. Alkuverryttelyssä tarkistimme käynnissä ilman jalustimia oman istunnan. Hilima tuntui aika pieneltä ja kapoisalta, kun nakkasin jalustimet pois. Istunnassa korjasin ylävartaloon ryhdikkyyttä sekä käänsin lantion paremmin alle. Ravissa verryttelimme ratsastamalla pääty-ympyröitä ja vaihtamalla suuntaa lävistäjillä. Menin tämänkin vielä ilman jalustimia istuntaani korjaillen. Hilima oli alussa vähän nihkeä antamaan edestä myöten, mutta parani hiljalleen. Vasemmassa kierroksessa asetuksia ja taivutuksia sai työstää oikeaan kierrokseen nähden enemmän. Yritin muistaa istua mahdollisimman keskellä, etten valuisi vasemmalle.
Alkuverryttelyn jälkeen jakauduimme kahdelle ympyrälle ja aloimme työstää väistöaskelia. Aloitimme käynnissä ja takaosan väistätykset teimme lyhyissä pätkissä. Muutamasta onnistuneesta väistöaskeleesta hevoset päästettiin palkintona takaisin sujuvampaan etenemiseen. Teimme takaosan väistätyksiä myös ravissa ja lopulta teimme onnistuneiden väistätysten jälkeen laukannostoja ravista.
Molemmissa kierroksissa sain ottaa Hiliman etuosan ensin hallintaan. Opettaja muistutti tekemään pidätteet ulko-ohjalla ja pitämään sisäohjan kevyempänä. Hilimaa sai aina ensin vähän toppuutella ennen kuin sain etuosasta otteen. Apuna toimi myös johtava ohja. Väistöaskeleet lähtivät vähän vaihdellen, mutta onnistuneet askeleet huomasi helposti. Niiden aikana Hilima tasoittui ja hakeutui tuntumalle. Niiden jälkeen se myös jatkoi käyntiä pyöreämpänä ja pehmeämpänä. Oikea kierros tuntui tehtävällä helpommalta. Vasemmassa kierroksessa väistöaskeleet olivat tihkaampia ilmeisesti siitä syystä, etten saanut etuosaa niin haltuun. Tässä kierroksessa jäin myös itse roikkumaan sisäohjaan, kun Hilima tuntui olevan siinä kiinni. Sain tehdä melkoisesti töitä sen eteen, että maltoin antaa sieltä tilaa, jotta Hilimankaan ei tarvinnut lähteä vetokisaan. Pyrin myös istumaan keskellä satulaa, mutta taisin turhan monesti valua vasemmalle ja vaikeuttaa tehtävää samalla. Toistoja tehtiin kuitenkin sen verran, että saimme onnistuneita väistöhetkiä tähänkin suuntaan.
Ravissa Hilimaa sai toppuutella enemmän etenkin ensimmäisten laukannostojen jälkeen. Yksikään väistöaskel ei lähtenyt, jos Hilima vain kipitti menemään. Sain pysyttyä itse aika viilipyttynä enkä lähtenyt Hiliman vouhotuksiin mukaan, mikä tietysti auttoi. Toppuuttelin tammaa aina sen ajan kuin tarvitsi ja vasta sen jälkeen hain väistöaskelia. Kaikessa rauhassa tehtynä sain väistätettyä Hiliman takaosaa ulommas myös ravissa. Laukannostot onnistuneiden väistöaskelien jälkeen olivat helppoja ja sujuvia. Hilima teki silloin nostot todella helposti ja ilman kiihdyttäviä raviaskelia. Etenkin oikea laukka oli tänään todella kivaa. Hilima laukkasi tasaisen rennosti vailla mitään kiirettä. Laukkaa pääsi fiilistelemään ilman, että jokaista askelta tarvitsi pyytää erikseen. Työstimme vasenta laukkaa oikean jälkeen, jolloin Hilima oli hätäisempi. Se pääsi häseltämään vähän enemmän, mutta olin edelleen kohtuullisen zen, jolloin sain Hiliman aina lopulta malttamaan. Niinpä saimme myös vasemmalle parit asialliset laukannostot. Vasen laukka pyöri myös ihan kivasti, mutta ei niin kivasti kuin oikea. Emme kuitenkaan kaatuneet holtittomasti sisälle niin kuin olemme monella muulla tunnilla tehneet, joten olimme tehneet asioita hyvin pitkälti oikein.
Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Ensin se kipitti laukasta innostuneena menemään, mutta tasoittui, kun jaksoin sitä siltä sinnikkäästi pyytää. Ennen tuntia olin henkisesti valmistautunut Hiliman (ja samalla itseni) menevän jossain vaiheessa tuntia ihan kierroksille, mutta sellaista ei tullut tänään. Toki Hilima vähän kipitti ja häsläsi, mutta ei yhtään niin pahasti kuin joskus. Kas kummaa, miten se oma mielentila vaikuttaa asioihin. Hiliman kanssa oli tänään todella mukava treenata. Takaosan väistättäminen oli meille niin oikeanlainen tehtävä, mikä näkyi erityisen hyvin laukassa. Kannatti siis erikseen toivoa Hilimaa, vaikka arvelin vain kerjääväni verta nenästä. Vaan ei, Hilima oli tänään oikein mainio kouluratsu. Taputukset sille ja ehkä yksi moinen itsellenikin.
