Samoilimme pätkän metsässä, kunnes pääsimme taas merenrannalle. Siellä oli paras mennä, sillä metsissä vaani edelleen hyttyslauma. Merenrannalla oli taas päivän parhaat hetket, sillä laukkasimme niin rannalla kuin rantavedessä. Niin kivaa! Miten niin pienestä asiasta voi tulla niin iloiseksi? En minä tajua, mutta suosittelen kaikkia kokeilemaan.
Pave Sunijärvellä. |
Lounastauon jälkeen taivalsimme takaisin merenrannalle ja etenimme sitä pitkät pätkät. Loppumatkasta palasimme metsään ja matkalla Potinlahdelle ohitimme Hyypänmäen vierestä, mutta tällä kertaa jätimme kiipeilyt välistä. Hyvä, ylähuuleni muisti vielä ensimmäisen vaelluspäivän kommelluksen. Otimme vielä loppumatkasta laukkaa, jotta ötökät eivät ihan pitäneet meitä liikkuvana ruokapöytänä. Hevoset jaksoivat edelleen hienosti. Niinpä saavuimme hyvillä mielin Potinlahdelle, ja näin oli tämä reissu paketissa. Pakkasimme hevoset kyytiin ja ehdimme juuri sopivasti lautalle.
Reissu oli kyllä taas todella mainio. Keli oli puolellamme eikä sadekamppeita tarvinnut taaskaan. Seura oli mukavaa, hevoset hienoja. Tällä reissulla tuli kyllä rentouduttua ja nautittua kiireettömästä menosta. Kiitos koko poppoolle, ensiluokkaiselle Pavelle sekä huoltojoukolle mieleenpainuvasta viikonlopusta!
Kurkatkaahan muuten Kaisan blogiin, josta löytyy lisää kuvia ja tarkempia selostuksia reiteistä.