Maanantain koulutunnille sain viiden kuukauden tauon jälkeen Hempan, jolla menin viime vuoden lopussa aika paljonkin. Kummemmin sen selkään en ole kaivannut, mutta toisaalta oli ihan hauska käydä muistelemassa, millainen se oikein olikaan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän. Pääsimme treenaamaan takaosan väistätystä sekä avotaivutuksia.
Alkuverryttelyn ravissa pyörittelimme pääty-ympyröitä, joiden avonaisella puolella väistätimme hevosten takaosia muutaman askeleen verran ulommas. Kun väistätys onnistui, sai hevosta ratsastaa siitä vähän eteen. Hemppa oli alussa venkula ja nyki toistuvasti itselleen tilaa edestä. Pyrin säilyttämään tasaisen tuntuman ja ratsastamaan sitä pohkeella eteen, jotta se lakkaisi ehdottelemasta omia ratkaisujaan. Takaosan väistätyksissä sen saikin mukavasti kuulolle ja pyöristymään, jonka jälkeen ravi ja tasaisuus paranivat. Hemppa väisti takaosallaan mukavan helposti molempiin suuntiin. Sain vain huolehtia siitä, ettei se mennyt edestä mutkalle. Pitkillä sivuilla Hemppa pääsi taas muljahtamaan suoruudesta pois, jolloin alkoi taas venkulointi ja ohjien nykiminen. Tässä vaiheessa muistin taas, kuinka paljon iloa ja hyötyä siitä hevosen ratsastamisesta suoraksi onkaan.
Seuraavaksi tahkosimme avotaivutuksia käynnissä ja ravissa. Pyöräytimme pitkän sivun alkuun voltin, jonka jälkeen jatkoimme sivun avotaivutuksessa. Avotaivutuksen jälkeen siirryimme ensin raviin ja myöhemmin laukkaan. Käynnissä oli hyvin aikaa haeskella avut kohdilleen. Avojen aikana Hemppa pääsi vieläkin vähän kiemurtelemaan, mutta tasoittui hyvin, kun sain aseteltua sen kohdilleen. Pulmana molemmissa suunnissa ja erityisesti oikeassa kierroksessa oli se, että Hemppa pullautti takaosansa ulommas eikä siirtänyt etuosaansa toivotusti. Hempan kanssa vähemmän oli enemmän. Jos säädin paljon, pullahteli Hemppa sitä myöten enemmän. Kun taas tein avut yksinkertaisemmin, loksahti Hemppa paremmin kohdilleen ja teki avotaivutuksen aika itsenäisesti. Parhaimpina hetkinä niin käynnissä kuin ravissa avotaivutusta tarvitsi lähinnä vain ajatella ja antaa hevosen mennä.
Laukkaa otimme tunnin aikana harmillisen vähän, sillä siinä Hemppa tuntui parhaimmalta. Laukka pyöri hyvin, ja Hempan sai houkuteltua aika helposti pyöreäksi ja rennoksi. Ohjien nykimisestä tai kiemurtelusta ei ollut kummemmin tietoa. Suoruuden muistaminen auttoi kummasti. Oikeassa kierroksessa pyöräytin avotaivutuksen jälkeen nostetussa laukassa aina pääty-ympyrän, jossa suoristin Hempan etuosan takaosan eteen tuomalla sitä vasemmalta vähän oikealle. Laukassa oli mukavasti energiaa, ja Hemppa olisi varmasti mielellään päästellyt menemään reippaamminkin. Harmi vain, että tila loppui aina kesken avotaivutustehtävän alkaessa uudelleen.
Loppuravissa pyörittelimme vielä alkuverryttelyn tapaan pääty-ympyröitä, joilla väistätimme takaosaa ulos. Hemppa teki tämän tehtävän edelleen mukavasti ja alkutuntiin verrattuna vielä tasaisemmin. Tunti päättyikin hyvään ja rentoon fiilikseen. Hemppa oli ihan kiva treenikaveri, mutta en vieläkään hurahtanut siihen. Voin kuitenkin uskoa, että sen kanssa on kiva treenata, kun sen kanssa on samalla aaltopituudella. Hempalla onkin vannoutuneita faneja, niin kuin varmasti muillakin tallin hevosilla. Katsotaanpa muutamien kuukausien päästä, josko meidän tiet Hempan kanssa taas sitten kohtaavat.
