Maanantain koulutunnille sain Naken. Tunnin piti tallin toinen opettaja, ja ratsukoita oli yhteensä kuusi. Tunnin treenin pääpaino oli takaosamaisissa käännöksissä. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi ja teimme pieniä temponmuutoksia. Nakke liikkui kohtalaisesti, mutta en saanut sen moottoria käynnistymään aivan kunnolla.
Sitten siirryimme ratsastamaan kentän kahtena neliönä ja vaihdoimme suuntaa vapaasti. Kulmat ratsastimme takaosakäännösmäisesti ja apuna käytimme asetusta ulos. Kun tehtävä alkoi sujua, sai kulmat ratsastaa takaosakäännökset enemmän oppikirjamaisesti tehden. En nyt äkkiseltään muista, milloin olen viimeksi tehnyt takaosakäännöksiä, joten tehtävä vaati aika paljon kertaamista. Onneksi sitä tultiin vain käynnissä, jolloin asiaa oli aikaa pohtia.
Suurimmat pulmat meillä olivat niin sanottu napakäännös ja takaosan lähteminen liikkeeseen mukaan. Asetus ulos samoin kuin etuosan parempi hallinta auttoivat jonkin verran. Eniten sain kuitenkin keskittyä siihen, että pyysin askeleen kerrallaan enkä yrittänyt yhdessä hetkessä vilahtaa kulman läpi. Takaosakäännösmäiset kulmat tuntuivat sujuvan aavistuksen verran paremmin oikealle, mutta molemmissa suunnissa oli töitä. Muutamia parempia hetkiä sattui kuitenkin tehtävään, mikä tietysti ilahdutti. Niissä Nakke malttoi hyvin ja odotti apuni eikä pyörähtänyt itse uuteen suuntaan valitsemallaan tavalla.
Ravissa ratsastimme kenttää edelleen neliönä ja kulmissa mietimme takaosakäännösmäisyyttä, vaikka emme ratsastaneet sitä niin täsmällisesti kuin käynnissä. Käyntityöskentely oli kuitenkin auttanut hieman, sillä hetkittäin kulmat menivät aika tarkasti ja tasaisesti kääntäen. Tunnin alkuravissa Nakke oli päässyt vähän oikomaan ja valumaan omille teilleen, mutta nyt se ohjautui paremmin. Ulkopuolen tuki olisi saanut olla kuitenkin paljon parempi, sillä hetkittäin Nakke pääsi hakemaan sieltä lisää tilaa.
Laukassa ei tänään tehty kummempia ja hyvä niin. Se kun oli jo sellaisenaan haastavaa. En ollut saanut Nakkea oikein antamaan edestä periksi ja pehmenemään, vaan ruuna nakutti menemään tasaisessa puolihirvimoodissa. Yritin houkutella, maanitella ja patistella, mistä seurasi vain apujen sekamelska. Lopulta oikeassa laukassa saimme muutamia vähän rennompia hetkiä, joissa Nakke antoi periksi muutaman millin. Suoruus oli tietysti avainsana yhdistettynä parempaan etenemiseen. Nakke tuntui kenottavan etuosalla oikealle ja takaosalla vasemmalle. Jos yritin korjata etuosaa takaosan eteen, karkasi takaosa aina enemmän vasemmalle. En siis saanut hevosen molempia osia kerralla haltuun, vaan aina toinen pääsi lipsahtamaan otteesta.
Loppuravissa ei enää tullut ihmeellisyyksiä. Tunti jäi vähän harmittamaan, sillä olisin halunnut päästä Nakesta enemmän perille. Kun Nakke tuli tallille, se oli paljon pehmeämpi ja kevyempi edestä. Nyt se tuntuu vähän jäykistyneen. Ehkä Nakke oli alussa vieraskorea ja tarjosi parempaa menoa puoli-ilmaiseksi, kun nyt se taas vaatii töitä sen eteen. Vielä en valaistunut Naken kanssa, mutta ensi kerralla voin jatkaa suoruuden ja etenemisen etsimistä sen kanssa.
