Torstaina pääsimme Artsin koulutunnilla hinkkaamaan siirtymisiä oikein kunnolla. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Siirtymisiä ratsastimme pääosin lävistäjällä, jolla saimme myös opettajan tarkimman huomion. Siirtymisiä teimme myös toiselle pitkälle sivulle.
Aloitimme siirtymisillä käynnin ja ravin välillä. Siirtymiset ylöspäin olivat aika asiallisia, ne eivät varsinaisesti ole tuottaneet meille käynnin ja ravin välillä suurempia ongelmia. Pave pysyi niissä aika pyöreänä ja siirtyi raviin kohtuullisesti ilman laahaamista. Siirtymiset alaspäin ravista käyntiin yllättivät tänään. Yleensä Pave pääsee hirveilemään niissä lähes joka kerta, mutta nyt esitimme paljon asiallisempia ja rennompia siirtymisiä käyntiin. En tiedä, mikä oli muuttunut, mutta olipa kiva saada petrattua tässä vaikeammassa siirtymissuunnassa.
Seuraavaksi työstimme siirtymisiä ravin sisällä. Ensin ravi piti hakea lyhyeksi. Kun hevonen hyväksyi tämän ja säilytti lyhyen ravin, sai sitä ratsastaa hieman eteen. Treenasimme siirtymisiä askeleen sisällä muistaakseni edellisellä valmennuskerralla, jolloin Pave toimi tosi kivasti. Tänään emme päässeet yhtä helppoon menoon. En saanut Pavea lyhentämään askelta rehellisesti, vaan se otti pidätteet puolittain vastaan ja yritti aina palata takaisin tavalliseen raviin. En päässyt tehtävällä kummemmin ratsastamaan ravia eteen, sillä lyhentäminen vaati enemmän työstöä. Lyhennyksen läpimenon tarkistimme sillä, että myötäsimme tuntuman pois, jolloin hevosen piti silti pysyä lyhyessä ravissa pyöreänä. Saimme lopulta muutamia parempia pätkiä, joissa Pave säilytti lyhyemmän ravin itse myös ilman tuntumaa eikä kiirehtinyt alta pois.
Teimme vielä siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Ensin nostimme lävistäjällä vanhan suunnan laukan ja lopulta tulimme lävistäjälle laukassa, siirryimme toviksi raviin ja nostimme uuden suunnan laukan. Laukan nostimme lyhyestä ravista. Tehtävän alussa Pave väläytti todella hyviä nostoja. Sellaisia, joissa se ponnisti laukkaan takaosalla kiirehtimättä tai venymättä edestä pitkäksi. Kun tehtävä eteni ja varsinkin siinä vaiheessa, kun aloimme tulla lävistäjälle laukassa, homma alkoi mennä kehnommin. Pave alkoi päätellä, että tehtävällä joka tapauksessa laukataan, joten miksipä välissä pitäisi ravata. Niinpä en saanut sitä laukasta raviin kovinkaan nätisti, kun se ehdotteli jo uutta laukkaa tai yritti sinnikkäästi pitää vanhan laukan. Pavella jäi vähän levy jumiin, ja minulla taas meni kuppi nurin. Hieno yhdistelmä: vähän kierroksilla käyvä ratsu ja kihisevä kuski. Kuten arvata saattaa, emme enää juurikaan parantaneet tästä. Kun oma zen-mielentila oli kadonnut, oli Paveakin vaikea tyynnytellä. Kismitti melkoisesti, kun en saanut rauhoitettua itseäni ja sitä myöten Pavea. Saimme lopulta kursittua pakettia sen verran kasaan, että saimme tyydyttävät siirtymiset laukasta raviin ja takaisin.
Loppuravissa Pave onneksi tasoittui, ja sain itsekin puhalleltua höyryjä pihalle. Tunnissa hyvää oli onnistuneet siirtymiset ravista käyntiin samoin kuin parhaimmat siirtymiset ravista laukkaan. Lävistäjä tienä samoin kuin tiheämmät siirtymiset toivat tehtävään haastetta ja sitä myöten meille myös pulmia. Kun vain malttaisin itse, niin Pavekin olisi helpompi napata takaisin kuulolle. Malttia siis vain lisää, jälleen kerran.
