 |
| © Eeva Kuure |
Lauantaina en malttanut olla tuppautumatta ylimääräiselle estetunnille viidenneksi ratsastajaksi. Ratsukseni toivoin jokeria ja sainkin toisen kerran
Silviiran. Pääsinpähän pian testaamaan, miten hyppelyt tamman kanssa sujuisivat. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Alkuverryttelyssä ja oikeastaan läpi tunnin Silviira oli enemmän kiinnostunut poikaystävästään kuin minusta. Silviiran tarhakaveri on toinen uusi tulokas, ja tämä ruuna on hurmannut tamman täysin. Ruunakin on Silviiran pauloissa, joten kaksikon hörinöitä ja toistensa silmäilyjä oli toisaalta hupaisa seurata. Kilttinä ratsuna Silviira malttoi aina välillä kuunnella minuakin, vaikka samalla piti tarkasti silmällä kultansa menoa.
Alkuverryttelynä ylitimme kolmea ravipuomia niin ravissa kuin laukassa. Silviiraa sai ensin nohitella ravaamaan kunnolla ennen kuin pääsimme puomit asiallisesti. Ilman kunnon etenemistä tamma pääsi vähän kiemurtelemaan. Sujuvammalla etenemisellä puomit menivät hyvin. Laukassa meno oli alussa samanlaista, mutta kun keskimmäinen puomi käännettiin kavaletiksi, lähti Silviira jopa vähän imemään sille. Silviira kulki muutoin aika rauhassa ja tasaisesti. Napakkuutta olisi saanut olla enemmän, mutta en oikein löytänyt kaasua.
 |
| Ilmeet kertovat kaiken. © Eeva Kuure |
Verryttelyn jälkeen tulimme pari kertaa kahden esteen linjaa oikeassa laukassa. Pystyt olivat aavistuksen vinossa, jolloin tien sai ratsastaa vähän kaarevana. Tässä vaiheessa huomasin, ettei Silviira ole mikään estekonkari. Sen verran hassuja sen hypyt olivat, ja se myös välillä tollotteli esteitä. Menimmepä ainakin kertaalleen linjan toisesta esteestä ohi, kun Silviira ehti alkaa kiemurrella enkä saanut sitä napattua pohkeideni väliin. Toisella yrittämällä este ylittyi kohtuullisesti.
Seuraavaksi tulimme saman linjan sekä lisäsimme siihen vielä lävistäjäportin sekä linjan ensimmäisen esteen. Menomme jatkui vähän kiemurtelevana, ja yritin parhaani mukaan tukea Silviiraa. En kuitenkaan ole kovin hyvä opettaja, sillä olen itsekin vielä oppilas. Niinpä me kaksi oppilasta yritimme yhdessä ratkoa meille annettuja tehtäviä. Nyt taisimme tulla linjan oikein, mutta livahdimme lävistäjäpystystä vasemmalta ohi, kun Silviiralla tuli ilmeisesti ikävä lähellä ollutta poikaystäväänsä. Uudella yrittämällä pääsimme yli, mutta vilahdimme sitten kaarevan tien päässä olleesta esteestä oikealta ohi. Hoh. Uudella lähestymisellä roikaisimme sen yli vähemmän tyylikkäästi.
 |
| © Eeva Kuure |
Sitten tulimmekin radan: yksittäinen lävistäjäpysty, kahden pystyn linja, lävistäjäpystyltä linjan ensimmäiselle pystylle, yksittäinen kavaletti sekä toinen lävistäjäpysty. Radalla oli samoja ongelmia kuin tehtävillä eli Silviira ei laukannut ihan riittävästi, jolloin se pääsi kiemurtelemaan. Taisimme radallakin mennä vielä jostain esteestä kertaalleen ainakin ohi. Hassuin hetki radalla oli kavaletti, jonka alla oli pari puomia. Silviira lähti viettämään oikealle, ja yritin tyyrätä sitä kovasti kavaletille. No, sehän pääsi luiskahtamaan ohi, mutta sen verran kavalettia viistäen, että maassa olleet puomit saivat Silviiran hyppäämään niiden yli. Nauroin tässä vaiheessa jo ääneen hassulle tammalle. Radan viimeisen esteen taisimme päästä kunnialla kerralla yli, ja Silviira väläyttikin sille kunnon ilmavaralla varustetun hypyn.
 |
| Ilmavara se olla pitää. © Eeva Kuure |
Nämä riittivät tämän kerran hypyiksi. Silviiran kanssa oli kyllä sangen opettavaista. Tunnin alkupuolella en tajunnut, kuinka paljon Silviira tulisi tarvitsemaan tukea, jolloin menin vähän perusasetuksilla. Parin ohimenon ja hassun hypyn jälkeen tajusin, että minun pitäisi alkaa ratsastaa lähestymiset tarkasti ja pyrkiä auttamaan Silviiraa. Se oli hyvää harjoitusta, matkustamiselle ei ollut varaa. Silviira paljasti hyvin sen, kuinka olen tottunut menemään hyppyhommat hanskaavilla hevosilla. Tunti oli hyvää harjoitusta kuitenkin meille molemmille. Silviira on rehti tamma, joka kyllä hyppää, kun sen tekee sille mahdollisimman helpoksi. Jos sen taas jättää yksin, keksii se vaihtoehtoisia ratkaisuja. Opettavaista kerrassaan. Siksipä Silviiralla pitää kyllä päästä hyppelemään toistekin.
Kuvista kiitos Eevalle!
