Keskiviikkona pääsimme hyppäämään oman opettajan ohjauksessa. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa tuli sadas kerta täyteen. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Sileän alkuverryttelyn menimme itsenäisesti. Kävin askellajit läpi ja tein muutamia siirtymisiä. Pave oli oma itsensä ja toimi niin kuin yleensä. Vähän siis uneliaasti, mutta hiljalleen heräillen. Laukka pyörikin jo ihan asiallisesti.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vasemmassa laukassa päädyssä olleen puomin, jolta jatkoimme puoliympyrän tiellä kahden askeleen puomisarjalle. Siitä matka jatkui kaarevalla linjalla yksittäiselle kavaletille, josta taas jatkettiin pidemmällä tiellä keskihalkaisijalle olleelle kavaletille. Siltä taas tultiin vielä toisesta suunnasta alun puomisarja, yksittäinen puomi ja vielä uudelleen puomisarja. Pave oli tässä vaiheessa herännyt mukavasti. Saimme napattua tehtävällä kertaalleen puomisarjalla toivotun oikean laukan. Laukka vaihtui molemmilla kerroilla keskihalkaisijan kavaletilla oikeasta vasempaan. Tämän jälkeen olleella puomisarjalla emme saaneet vaihtoa vasemmasta laukasta oikeaan, mutta kertaalleen sain korjattua laukan puomisarjan jälkeen tulleella yksittäisellä puomilla ja kertaalleen tein vaihdon ravin kautta. Pave eteni tehtävällä hyvin ja sitä sai vähän jopa pidätellä, ettei se venähtänyt pitkäksi.
Seuraavaksi tulimme lävistäjällä olleen okserin, jolta jatkoimme pitkälle kavaletin ja pystyn suoralle linjalle. Siitä taas tulimme vielä muurin ja jo aiemmin hypätyn kavaletin kaarevan linjan. Lävistäjäokseri meni hyvin, ja laukka vaihtui siinä toivotusti oikeasta vasempaan. Suoralle linjalle taisimme pistää kahdeksan askelta ihan sujuvasti. Muurille tultaessa Pave pääsi venähtämään, jolloin hyppy ei ollut sujuvin, mutta yli kuitenkin olimme molemmat menossa. Matkakin jatkui, ja pääsimme kaarevan tien päässä olleelle kavaletille viidellä askeleella. Tulimme vielä uudelleen muurin ja kavaletin kaarevan linjan, jotta lähestyminen ja tie tulisi ratsastettua tarkemmin. Muurille sai hakea vähän tilaa vasemmasta reunasta, mutta ei liioitellen. Tie ja lähestyminen olivat yksittäisenä tehtävänä hypäten kunnossa, jolloin muuri ja kavaletti ylittyivät ihanan sujuvasti.
Sitten tulimmekin radan noin 70–80 sentin tuntumassa. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa ja tulimme pystyn ja okserin kaarevan linjan. Pystylle tuli asiallinen hyppy, ja okserille pääsimme muistaakseni kuudella askeleella. Laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi. Suora linja meni edelleen ihan mukavasti, muistaakseni taas kahdeksalla askeleella. Muuri ylittyi myös hyvin, mutta kesken kaarevan linjan sain kummallisen päähänpiston ja yritin tuupata Paven neljän askeleen jälkeen hyppyyn. Pave oli fiksu ja otti viidennen askeleen, minä taas pomppasin ilman hevosta. No, kavaletti ylittyi ja matka jatkui yhdessä. Seuraavaksi tulimme okserin ja pystyn kaarevan linjan toisesta suunnasta, ja se meni kohtuullisesti kuudella askeleella. Tämän jälkeen tulimme vielä kahden askeleen sarjan. Pave pääsi vähän venymään pitkäksi enkä ehtinyt napata sitä lyhyemmäksi. Niinpä kahden askeleen väli kävi sangen ahtaaksi, mutta Pave hyppäsi molemmat pystyt urhoollisesti.
Saimme uusia radasta lopun: muurin ja kavaletin sekä okserin ja pystyn kaarevat linjat sekä sarjan. Tässä tehtävällä asiat osuivat nappiin, ja meno oli sujuvaa ja helppoa. Muurin ja kavaletin linja meni tasaisesti viidellä askeleella. Okserin ja pystyn kaareva linja taasen helposti kuudella askeleella. Tämän jälkeen muistin sarjan ja varmistin, ettei Pave mennyt pitkänä puikulana. Pääsimme sarjalle oikein hyvin ja ehdin tehdä vielä pienen pidätteen välissä, jolloin kaksi askelta mahtui väliin oikein hyvin. Lyhyemmän radan jälkeen oli pakko vähän hihkua ääneen ja taputella Pave hyväksi, sillä niin mainio se oli!
Tunnin jälkeen pulppusin vaaleanpunaisia sydämiä ja tunnustan vähän leperrelleeni Pavelle. On se vain niin mainio, kun en sössi omaa osuuttani! Tämän päivän tunti oli niin kiva ja helppo, kunpa hyppääminen olisi aina nain sujuvaa. Olipa mainio sadas kerta Paven kanssa! Tällaiset tunnit auttavat jaksamaan, kun välillä tulee luonnollisesti vähän kehnompia kertoja. Tämän tunnin fiiliksen säilön kyllä tiukasti talteen. Jes!
