 |
| Pave lautalla. |
Perjantaina lähdimme päivää vaille yhdeksän kuukautta
ensimmäisen Hailuoto-reissumme jälkeen sinne uudelleen. Matkaan lähti kahdeksan ratsukkoa sekä kahden hengen huoltotiimi. Minun ratsunani oli tietysti Pave. Lauttamatkan jälkeen ajoimme Potinlahdelle, jossa purimme hevoset, varustimme ne ja kipusimme kyytiin.
Potinlahdelta samoilimme Hyypänmäelle, jossa kävimme viimeksikin. Hevoset vähän intoilivat eivätkä malttaneet kiipeillä ja laskeutua pieniä mäkiä käynnissä, vaan ottivat välillä ravi- ja laukkapyrähdyksiä. Yhdessä ylämäessä kumarruin Paven kaulan viereen väistämään oksia. En kuitenkaan ollut riittävän tarkka, vaan pian löysin itseni maasta. En ilmeisesti kumartunut riittävän alas, sillä vahva oksa pyyhkäisi minut alas satulasta Paven jatkaessa käyntiä eteenpäin ilman kuskia. Oksa sattui napsahtamaan kaiken lisäksi ylähuuleeni, johon tuli haava ja kaupanpäällisenä turvotus mallia epäonnistunut kauneusleikkaus. Sadattelin tapaturmaa, vaikka onneksi hidas putoaminen ei sattunut eikä oksa osunut pahempaan paikkaan.
Matka kuitenkin jatkui jomottavan huulen kanssa, ja hiljalleen huumorintaju alkoi voittaa. Pian muksahduksesta ja turvonneesta huulesta kärsi jo vitsailla. Eniten minua ehkä nauratti se, että näemmä minulle on kovin vaarallista kävellä maastossa. Silloin näyttää aina sattuvan. Putosinhan Jetinkin kyydistä ensimmäisen kerran juurikin maastossa ja käynnissä, joskin silloin syynä oli pukki tuntemattomasta syystä. Tällä reissulla matkaa oli ehditty taittaa vasta noin 50 minuuttia ennen kuin keksin jo tämän virikkeen. Nyt on sitten pudottu ensimmäisen kerran Paven selästä. Onneksi ilman Paven kekkulointia.
 |
| Chillailua rannalla. © Annu Kuure |
Tämän jälkeen taivalsimme kohti kirkonkylää, jossa pysähdyimme kauppareissulle. Muut nauttivat jäätelöitä, minä taas vietin laatuaikaa huuleni ja pakasteherneiden kanssa. Yritin saada turbohuultani laskemaan, mutta kylmäys oli myöhässä (herneet tuli naposteltua illalla parempiin suihin, joten eivät ne onneksi hukkaan menneet). Kaupan jälkeen suuntasimme kohti Pöllää, jossa ensimmäinen majapaikkamme oli. Sinne pääsimme ilman muita kommelluksia. Kävimme kahlailemassa hevosten kanssa rannassa. Minä talutin Pavea maasta käsin, ja se uskaltautui muiden esimerkin rohkaisemana käydä vähän vedessäkin. Sen jälkeen piehtaroinnit hiekalla olivat sen mielestä parasta. Tämän jälkeen veimme hevoset isoon lammasaitaukseen, jonne oli rakennettu kolme tarhaa. Pave sai tarhata oman pomonsa kanssa kahdestaan.
 |
| Ratsujen ensimmäinen majapaikka. |
Ensimmäinen päivä sujui alun ohjelmanumeroa lukuun ottamatta todella mukavasti. Pave oli alussa vähän jännittynyt, mutta meni muiden mukana kummempia ihmettelemättä ja oli laukkapätkissä todella kiva. Muutkin ratsut käyttäytyivät asiallisesti, joten maastoilu oli oikein mukavaa. Miinuspuolena olivat tiheimmissä ja tuulettomissa metsäpätkissä kimppuun hyökänneet hyttyset, joita riitti tuhottomasti. Onneksi pääsimme menemään paljon myös sellaisia reittejä, joissa oli avarampaa, jolloin tuuli mahtui hätistelemään enimmät ötökät. Perjantai kruunautui syömiseen ja saunomiseen, kylmää kaihtamattomat kävivät myös uimassa. Oikein mainio päätös ensimmäiselle vaelluspäivälle.
Merkitystä kuvasta kiitos Annulle! Muut kuvat ovat omia.
