Torstaina oli taas Pian estetunnin aika. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Ehdin käydä kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Lämmin päivä veltosti ainakin minut, jolloin jäin laiskottelemaan. Pave liikkui samoin kuin ratsastin eli vetelästi.
Verryttelimme vielä laukassa kolmikaarisella kiemurauralla, jossa oli sekä puomeja että pari kavalettia. Lähdin vähän intoilemaan tehtävässä ja nohittamaan Pavea kohti kavaletteja, jotta laukka vaihtuisi. Sinällään Pave tarvitsee pienen imun, jotta laukka vaihtuu, mutta ei sitä nyt tietenkään pitäisi tuupata. Jos Pave nimittäin venähtää, ohjaus katoaa samalla. Sain lopulta maltettua ja välillä otin opettajan vinkistä ylimääräisen ympyrän, jolloin saimme Paven kanssa tultua kavaleteille paremmin. Laukatkin vaihtuivat, vaikka eivät ehkä joka kerta.
Seuraavaksi tulimme suoraa linjaa vasemmassa laukassa. Sillä oli kaksi puomia neljän askeleen välillä ja toiselta puomilta okserille oli kolme askelta. Neljän askeleen väli oli helppo, tavallisella laukalla pärjäsi hyvin. Kolmen askeleen väli kävi nopeasti ahtaasti. Se olisi pitänyt valmistella jo ensimmäisen välin aikana lyhentämällä laukkaa, mutta jotenkin en muka ehtinyt. Lisäksi laukan piti toki olla lyhyttä, mutta ei löysää. Sen hakemisessa olikin hommia. Jotenkin en aina tunnista löysyyttämme. Kolmen askeleen välin kanssa sai tehdä hommia, mutta se ei harmillisesti parantunut. Kun okseri nousi, joutui Pave tekemään töitä päästäkseen sen yli. Se nimittäin joutui usein liian lähelle estettä, jolloin tehtävästä tuli sille melkoinen jumppahetki. Kiltisti se kuitenkin joka kerta nousi hyppyyn, vaikka joutuikin lähtemään siihen jarruttavasta askeleesta. Omat mukautumiseni tämän takia olivat aivan kamalia. Hävetti räsynukkeilla niin älyttömästi.
Ennen rataa tulimme vielä S-kiemuran esteillä oikeassa laukassa aloittaen. Tulimme tämän näin kertaalleen, ja pääsimme Paven kanssa välit toivotusti viidellä askeleella. Lisäsimme tämän perään kahden askeleen lävistäjäsarjan. Kiemura meni edelleen ihan ok, mutta tie sarjalle ei ollut paras mahdollinen. Pave kuitenkin selvitti sen kahdella askeleella, sillä väli oli kompromissi kahden ponin ja yhden hevosen tunnilla.
Lopuksi tulimmekin vielä radan noin 80–90 sentin tasolla. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme muurin ja pystyn suoran linjan. Tein muurista ihan älyttömän numeron ja ratsastin sitä kohti ihan päättömästi. Pave onneksi ei kuunnellut minua, vaan otti haluamansa askeleet eikä ampaissut kaukaa. Saimmekin uusia linjan heti perään. Olin vieläkin hukassa ponnistuspaikkojen kanssa, mutta nyt pääsimme muurin ja pystyn kohtalaisesti. Siitä matka jatkui sarjalle, jonka a-osasta hurautimme kertaalleen vasemmalta ohi. Pave lähti ampaisemaan estettä kohti enkä ehtinyt saada sitä enää hyppysiini. Toisella lähestymisellä sentään pääsimme sarjan, vaikka otimme b-osalta puomin mukaamme. Radan päätti aiemmasta tehtävästä tuttu S-kiemura, joka meni alun häsellyksestä huolimatta ihan asiallisesti.
Tämän tunnin ongelmat olivat kamala mukautumiseni ja energisyyden puute, jälleen kerran. Mukautumispulmat johtuivat osittain varmasti juuri pontevuuden puutteesta. Hypyt ovat hevosellekin hankalampia, kun niihin pitää lähteä hitaammasta laukasta. Positiivista tunnissa oli se, että hetkittäin saimme parsittua menoamme paremmaksi. Lisäksi menimme vain yhdesti esteestä ohi! Se on joihinkin pujottelutunteihin verrattuna suuri parannus. Vaikka edelleen tavoittelen ratoja ilman ohimenoja niin treeneihin kuin etenkin kisoihin. Vaan treeni kerrallaan, kaipa sitä tässä taas kehitytään hetkittäisistä epäuskoista huolimatta.
