Sunnuntaina oli taas estekisapäivän vuoro. Pikkaralan Palkinnossa oli sopivasti meille Paven kanssa 2-tason 90 sentin luokka. Arvosteluna oli 367.1. Edellisyön ja aamun sateen takia kenttä oli paikoin hieman upottava ja mutaisa, kun kävelimme sitä rataan tutustumisessa. Hevoset eivät kuitenkaan liukastelleet, ja kenttä kuivui myöhempiin luokkiin paljon paremmaksi.
Lähtövuoromme Paven kanssa oli luokan loppupuolella. Kävelytin Pavea aluksi, kunnes kipusin kyytiin ja odottelin vielä tovin verryttelyyn pääsemistä. Lopulta pääsimme maneesin estepuolelle. Kävin askellajit läpi, ja Pave tuntui siltä kuin olin arvellut: aika hitaalta. Yritin hiljalleen herätellä Pavea hommiin, ja hetkittäin saimme parempaa etenemistä. Verryttelyssä kuitenkin luonnollisesti välillä sattui aina joku ratsukko eteen, jolloin sai olla jarruttelemassa. Otin muutamat hypyt ristikolle, ja ne sujuivat ihan hyvin. Sitten tulimme vielä pystyä ja okseria. Ponnistuspaikat olivat hukassa eikä Pave juuri imenyt esteelle. Lähinnä meno hyytyi estettä kohti. Kisat etenivät sen verran rauhassa, että ehdimme ottaa verryttelyssä pienen huilihetken. Ennen siirtymistä ulos tulimme vielä pystyn ja okserin. Pystylle tuli ihan hyvä hyppy, mutta okserille hieman hidas. En panikoinut verryttelyn sujumista isommin, mutta saan kyllä opetella käyttämään panikoimiselta säästyvän energian molempien herättämiseen. Lähdimme kuitenkin kisakenttää kohti. Ehdin kävellä tovin ennen kuin pääsin vuorossa olevan ratsukon ajaksi odottamaan kentälle. Käytin ajan hyväksi ja kävin ravailemassa kentän mössöisimmässä kohdassa sekä näyttämässä samassa kulmassa olleet roinat Pavelle.
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Raippa oli varmuuden vuoksi vasemmassa kädessä (yleensä pidän sitä oikeassa kädessä), sillä ykkösen jälkeen piti kaartaa portin edestä (viime vieraskisoissa Pave livisti avonaisesta portista omille teilleen). Näissä kisoissa portti oli onneksi langoilla kiinni, mutta en luottanut siihenkään täysin. Pave ehti vähän katsella omiaan, kun laukkasimme ykköstä kohti. Keskityin kuitenkin esteeseen toisin kuin Pave. Se kun päätti jättää ykkösen välistä ja hilpaista kohti porttia jo ennen estettä. Tätä en ollut osannut ajatella, sillä olin pohtinut tilanteen tulevan vasta ykkösen jälkeen. En ehtinyt estää Paven livahdusta. Portti tosiaan oli kiinni ja siinä pari ihmistä edessä, jolloin Pave luovutti ajatuksestaan kirmata vapauteen.
Tämän väliaikanumeron jälkeen lähdin takaisin ykköstä kohti pitkällä tiellä. Vaihdoin raipan vuorostaan oikeaan käteen ja kaarteessa ykköselle napautin kerran ja pidin raipan lähellä, jotta Pave ei keksisi kirmailla enempää. Nyt pääsimme ykkösen yli asiallisesti, ja laukka vaihtui esteen jälkeen oikeaan. Kakkonen meni myös ihan hyvin, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme viidellä askeleella ja kohtuullisesti yli.
Neloselle tie oli vähän tiukempi. Yritin käyttää kaiken tilan hyväksi, mutta laukka pääsi sammumaan. Neloselle tuli hyvin jarruttava hyppy, mutta puhdas ylitys. Neloselta viitoselle oli kaareva linja. Vastalaukka söi etenemistä, ja Pave hyppäsi viitosen vähän varovaisesti. Laukka kuitenkin korjaantui myötäiseksi. Kuutoselle tuli hyvä hyppy samoin kuin seiskalle. Edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este. Pave vähän pällisteli aidan takana olleita ihmisiä sekä kulmassa ollutta mönkijää. Sain sen hoksaamaan esteen suunnilleen ajoissa, ja näin pääsimme sen yli puhtaasti ja maaliin. Ohimenosta tuli neljä virhepistettä sekä käytimme uuteen lähestymiseen niin paljon aikaa, että saimme lopulta kolme virhepistettä ylitetystä enimmäisajasta. Tulokseksi siis seitsemän virhepistettä, huoh. Mutta hei, se lasketaan hyväksytyksi tulokseksi, joten pieni jee sille. Suorituksellamme olimme luokassa toiseksi viimeisiä, 37/38.
Kuten arvata saattaa, suorituksen jälkeen harmitti. Olin yrittänyt varautua Paven tempaukseen, mutta silti se pääsi sen tekemään. Samalla sitä väistämättä alkaa miettiä, miksi se tekee tämän ratkaisun. Koska se pääsi tekemään sen viime kisoissa ja se on sille helpompi vaihtoehto? Koska se ei tykkää kisoista? Koska kuu ja tähdet olivat taas siinä asennossa? Koska x, y ja z? Olisipa kiva tietää! Hyviä arvauksia ja sivistyneitä tiedonmurusia saa jakaa. Lohdullista on se, että hyppääminen sujuu ihan asiallisesti, kunhan saan Paven uskomaan, että sitä olemme radalle tulleet tekemään. Seuraavat kisat häämöttävät näillä näkymin kesäkuun alkupuolella. Katsotaan, josko sitten pääsisimme radat ilman ylimääräisiä kuvioita. Toiveissa se ainakin vahvasti on.
Videosta ja alkuperäisestä ratapiirroksesta kiitos Kaisalle ja kuvista kiitos Jatalle ja Venlalle!
