Arvosanaksi ok-

Ratsukko ja valmentaja © Hannakaisa Holmi

Torstaina oli vuorossa Pian estetunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita oli tunnilla yhteensä neljä. Hyppäsimme tietenkin kentällä, ja aurinko samoin kuin plussa-asteet olivat sopivasti puolellamme. Alkuverryttelyssä kävin itsenäisesti askellajit läpi ja yritin opettajan ohjeiden mukaan taivutella Pavea molempiin suuntiin. Pave tuntui tänään aika jäykältä eikä tahtonut taipua vasemmassa kierroksessa. Opettajan valvonnassa nakkasimme jalustimet matkasta ja tulimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa puomien yli. Lisäksi työstimme tovin ympyrällä vasenta kierrosta niin ravissa kuin laukassa. Vasen pohje meni paikoin läpi, mutta ei mitenkään johdonmukaisesti tai säännöllisesti. Ilman jalustimia oma tasapaino oli hukassa ja esimerkiksi vasemmassa kierroksessa ratsastetulla ympyrällä istuntani valui koko ajan ulos. Yritin hinata itseäni keskemmäs satulassa sekä naputtaa vasenta pohjetta läpi, mutta kovin pysyviä onnistumisia ei tullut. Välillä pohje meni läpi, ja Pave taipui pehmeämmin, mutta muutama askel myöhemmin Pave olikin taas rautakanki. Mystistä. Niin ja työlästä.

Seuraavaksi tulimme kolmen pystyn innarijumppasarjaa, joka oli hyvin loivasti ympyrän kaarella. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Pave laukkasi vähän ponnettomasti, mutta pääsimme tehtävälle pääosin kohtuullisesti. Muutamia kertoja tuli vähän rämpimistä, ja opettaja muistutti ratsastamaan jokaisen askeleen. Oikeassa kierroksessa tehtävä muuttui tuntemattomasta syystä vielä vaikeammaksi, vaikka olin kuvitellut sen helpottuvan. En oikein kertaakaan saanut tuotua Pavea tehtävälle oikein, vaan rämmimme useimmat kierrokset. Aloitimme tietysti sangen vahvasti, sillä menimme pari kertaa tehtävästi ohi. Hoh. En tiedä, miten tehtävä takkusikin näin älyttömästi. Pave oli kuitenkin kiltti ja yritti selvitä aina tehtävästä, vaikka lähtökohdat eivät olleet parhaimmasta päästä.

Seuraavaksi tulimme kavaletin, okserin ja toisen kavaletin suoran linjan. Väleihin tuli kolme askelta. Tämä sujui onneksi rutkasti edellistehtävää paremmin. Ponnistuspaikat olivat hieman minulta hukassa, mutta sain hienosti oltua panikoimatta. Istuin kaikessa rauhassa ja odotin, että kavaletti tuli vastaan. Aluksi molemmat välit tuntuivat pitkiltä, mutta okserin hiljalleen noustessa välit alkoivat tuntua jo vähän lyhyiltä. Okserihypyt sujuivat mukavasti. Toisen kavaletin jälkeen sain tosin tehdä muutamia pysähdyksiä aitaa kohti, sillä Pave olisi mielellään hurauttanut omille teilleen. Pääsi se näissä pysähdysyrityksissäkin livahtamaan pari kertaa karkuun. Sen ajatusmaailmaan eivät näemmä sovi turhat jarruttelut kesken hyppäämisen. Toistojen myötä jarrutkin löytyivät taas, ja pysähdykset sai tehtyä paremmin.

Sitten tulimmekin jo radan. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme ensimmäisenä innarijumppasarjan. Se meni kohtuullisesti ilman suurempia rämpimisiä, sujuvamminkin toki olisi voinut mennä. Siitä matka jatkui toisena olleelle lävistäjäesteelle, jolle tuli ihan asiallinen lähestyminen. Hyppykin oli ok, ja Pave nappasi siinä toivotusti oikean laukan. Sen jälkeen kolmosena oli toinen lävistäjäeste, jolta jatkettiin neloselle kaarevalla tiellä. Kolmoselle tuli vähän jarruttava hyppy, mutta pääsimme neloselle toivotusti kuudella askeleella. Puomin taisimme tosin neloselta ottaa mukaan eli ponnistuspaikka ei lopulta osunut ihan kohdilleen. Nelosen jälkeen tulimme kavaletin, okserin ja toisen kavaletin. Välit menivät ihan hyvin kolmella askeleella, ja hypyt olivat asiallisia. Toisen kavaletin jälkeen sain tosin korjata laukan ravin kautta vasemmaksi. Edessä oli vielä radan kaksi viimeistä hyppyä: suoralla linjalla olleet esteet neljän laukan välillä. Linjan ensimmäiselle esteelle tuli vähän hassu hyppy, mutta Pave venytti välin ihan kohtuullisesti neljällä askeleella ja selvitti radan viimeisen esteen puhtaasti. Sen jälkeen korjasin vielä myötälaukan ravin kautta.

Tulimme vielä lopuksi esteet 2–4 uudelleen. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa ja hyppäsimme lävistäjäesteen asiallisesti. Laukka vaihtui, ja matka jatkui toiselle lävistäjäesteelle, jolta oli se kuuden laukan kaareva linja tehtävän kolmannelle esteelle. Hyppy toiselle lävistäjäpystylle olisi saanut tulla ehkä hieman lähemmäs estettä, mutta oli muuten ok. Kaarevan linjan pääsimme nyt paremmin kuudella askeleella, jolloin ponnistuspaikka tuli hyvin. Niinpä este ylittyi asiallisesti, ja päivän hyppymme olivat siinä.

Tänään menomme oli jotenkin vaisua. En tiedä, oliko kuski, ratsu vai molemmat vähän hyytyneitä. En saanut Pavesta irti oikein sitä tavallistakaan laukkaa ennen kuin lopputunnin kolmen esteen tehtävällä. Rata meni sinällään ihan ok emmekä rämpineet, mutta sellainen helppous jäi puuttumaan. Vaan kuten olen todennut ennenkin, ei jokainen tunti voi mennä helposti ja vaivatta. Joskus on vähän ponnettomampaa, joskus taas parempaa. Jos tunnille pitäisi antaa arvosana, niin se olisi jotain tyyliin ok-. Ei mitään kamalaa, mutta ei myöskään ihanan sujuvaa. Jotain siltä väliltä ja ehkä pikkuisen alle, siitä miinus. Vaan positiivista tänään oli se, että parit ohimenot tulivat yksittäiselle tehtävälle eikä radalle, jossa Pave tuntui taasen olevan menossa tasaisen varmasti. Oli kyllä kiva treenata saman tunnin aikana sekä vähän tekniikkaa että rataa.

Kuvasta kiitos Hannakaisalle!