Keskiviikkona kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti seuraavan päivän koulukisoja varten. Sekä maneesi että kenttä olivat buukattuja, mutta oivana neuvona tuli mennä vanhan tallin kentälle. Köpöttelimme sinne Kaisan kanssa. Paikalla oli jo yksi ratsukko ja lopulta toinenkin ilmaantui treenaamaan. Neljä ratsukkoa mahtui kuitenkin sulassa sovussa tutulle kentälle.
Olin ajatellut treenaavani joitain kohtia kouluohjelmista, mutta jotenkin pääkoppani tyhjeni tallilla ja kieltäytyi ajattelemasta mitään kovin vaikeaa. Niinpä treenistä ei tullut ihan niin tavoitteellinen kuin olin alun perin suunnitellut. Päädyin tekemään aika kevyesti muutamat peruutukset, askeleen pidennykset, laukannostot ravista sekä laukkalävistäjät.
Peruutukset olivat yhtä kinkkisiä kuin aina, mutta ennen niitä tehdyt pysähdykset puolestaan hieman odotettua parempia. Pave ei jännittynyt pysähdyksissä ihan pahiten, ja kertaalleen esitimme yhden melkein rennon pysähdyksen. Hieman venyvän tosin. Peruutukset sen sijaan menivät kättä vasten ja jokainen askel erikseen otettuna. Yritin houkutella Pavea lähtemään peruutukseen pyöreänä, mutta jotenkin se aina alkoi jäkittää peruutusapuja vastaan. Kovin näteiksi en peruutuksia saanut. Paras esityksemme oli se, että sain Paven ottamaan noin neljä askelta suunnilleen yhtenäisenä suorituksena. Näitä onkin treenattava ja melkoisesti.
Askeleen pidennyksiä tein ravissa. Nämä ovat meille myös aika kinkkisiä. Kun pyydän Pavea pidentämään askelta, se tuppaa rikkomaan laukalle. Tätä yritän ehkäistä säilyttämällä ohjilla tuntuman. Mutta tämän sekoitan siihen, että alankin pidättää ohjilla, jolloin Pave ei varmasti pidennä askelta senttiäkään. Yritin tehdä pidennyksiä harjoitusravissa istuen, mutta istuntani petti kyllä pahemman kerran. Se vei varmasti Pavelta viimeisenkin innon yrittää pidentää askelta. Muutamat pidennykset kokeilin vielä keventäen. Saimme lopulta pientä eroa aikaan, kun tahditin Paven menoa äänellä. Kouluradalla tästä kikasta ei valitettavasti ole apua, joten tämäkin asia menee treenauslistalle.
Laukannostot ravista onnistuivat ihan ok, vaikka en saanut ratsastettua ravia niin pontevaksi kuin olisin halunnut. Sain taas kuitenkin keskityttyä omaan istuntaan ja pysyttyä nostojen aikana kohtuullisen suorassa. Noston jälkeen meni aina tovi ennen kuin laukka alkoi pyöriä. Yritin saada Paven nopeammin parempaan laukkaan, mikä onnistui välillä ihan hyvin. Yllättäen asiaa auttoi se, että ratsastin laukkaa enkä noston jälkeen jäänyt miettimään omia. Tänään Pave väläytti varsin mukavan hetken vasemmassa laukassa. Se pehmeni ja pyöristyi edestä sekä pysyi tuntumalla. Laukka rullasi tuolloin sujuvasti ja helposti. Ehdin fiilistellä tätä hyvin sekä tallettaa tunteen varastoon myöhempää käyttöä varten. Oikea laukka oli ihan ok, mutta ei samalla tavalla pehmeää ja rentoa vasemman laukan hyvään pätkään verrattuna. Laukkalävistäjät sujuivat molempiin suuntiin ihan hyvin. Kentällä ei ollut seiniä ahdistamassa, mikä varmasti auttoi.
Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä enkä tehnyt enää kummempia. Loppukäynnit hoituivat näppärästi paluumatkalla tallille. Vaikka treeni tuli mentyä vähän humputellen, mahtui siihen muutamia kivoja pätkiä. Olen taas alkanut tykänä itsenäisistä ratsastuksista, jolloin saa ihan itse päättää tehtävät. Ilmeisesti olen vähän oppinut korjaamaan omaa menoani tietyissä asioissa, vaikka joskus tuleekin tenkkapoo. Jospa osaisin sitten kouluradallakin ratsastaa ja korjata menoa edes vähän. Aina sopii toivoa.
