Perjantaina oli ihan kesäfiilikset, kun menimme Artsin koulutunnin auringonpaisteessa kentällä. Ratsunani oli Pave, ja jaoin tunnin Noran ja Kaisan kanssa.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme lyhyet sivut puoliympyröinä ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä. Tehtävällä haimme ensin ravia kuntoon. Ohjeena oli ratsastaa Pavesta irti isompaa ravia, sillä se tuppaa suosimaan lyhyttä askelta. Tehtävällä sai toki muistaa myös asetukset ja taivutukset puoliympyröillä. Raviaskeleen pidentäminen ei ollut helppoa. Pave rikkoi helposti laukalle etenkin lävistäjillä. Ihmettelin tähän syytä, ja opettaja hoksautti pitämään Paven paremmin suorana. Jos se pääsi mutkalle, oli sen helppo livistää alta. Kun Pave pääsi rikkomaan laukalle, piti sitä ratsastaa siinäkin hetki eteen ennen kuin palattiin raviin. Näin se ei saanut ratkaisulleen palkintoa, vaan joutui laukassakin töihin. En tiedä, paraniko ravi varsinaisesti tehtävällä, mutta hiljalleen Pave alkoi sentään pysyä vaaditussa askellajissa. Tällä tehtävällä huomasin hyvin sen, kuinka helposti jään menemään puoliteholla, jos joku ei ole korjaamassa. Tehtävään yhdistettiin myös laukka, jota tulimme lävistäjän lopun ja puoliympyrän ja välillä myös pääty-ympyrän verran. Laukka ei vielä tässä vaiheessa lähtenyt pyörimään kovin hyvin, joten mitään mullistavia onnistumisia emme tähän saaneet.
Seuraavaksi teimme ravissa pohkeenväistöä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle ja pyöräytimme sen jälkeen puoliympyrän uralle päätyen. Väistöissä oikealle pyöräytimme puoliympyrän vasemmalle ja väistöissä vasemmalle luonnollisesti oikealle. Väistöihin sain muistaa tulla paremmalla ravilla, sillä jäin hiippailemaan helposti. Väistöissä sain lisäksi muistaa ulkopuolen kontrollin, jotta Pave ei kiirehtinyt, vaan malttoi ottaa väistöaskeleita. Väistöt vasemmalle olivat tänäänkin vähän helpompia, vaikka siinäkin suunnassa ulkopuolen tuki unohtui, ja Pave pääsi mutkalle. Väistöissä oikealle olisin saanut ratsastaa väistättävän pohkeen läpi. Puoliympyröillä sain puolestaan olla tarkka, ettei Pave viurahtanut niiden läpi, vaan odotti minua. Nämä alkoivat sujua, kun tajusin itsekin olla kiirehtimättä ja ratsastaa kuvion tarkemmin.
Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme laukassa kolmikaarista kiemurauraa, joka sijoitettiin keskihalkaisijan molemmille puolille. Matkaan lähdettiin lyhyeltä sivulta kaartamalla ensimmäinen kaarre tarkasti. Kaaren keskellä sai miettiä pari askelta suoraan ennen kuin lävistäjämäisellä tiellä lähti toiseen kaarteeseen. Sillä taas sama ajatus suoraan menemisestä ennen viimeille kaarteelle lähtemistä. Kuten opettaja oli hoksauttanut, menivät myötälaukan kaarteet helpoiten liian pitkälle. Niissä saikin kääntää tarkemmin. Vastalaukan kaarteissa taas pyrin tukemaan Pavea, jotta se ei rikkoisi raville. Saimmekin tultua jokaisen kiemuran ilman rikkoa, jes! Kuviota sai viilata aluksi melkoisesti, sillä tein juurikin myötälaukkakaarteet ensin vähän turhan isosti, kun taas vastalaukkakaarteet olivat pienempiä. Lopulta löysin kuviolle sopivamman ja rauhallisemman laukan, jossa oli hyvin aikaa ratsastaa tehtävää tarkemmin. Pave tarjosi tehtävällä muutamia todella kivoja laukkahetkiä, joissa oli ihanan helppo istua ja pysyä hevosen tukena. En edes heittäytynyt matkustamaan noina hetkinä, vaikka ehdinkin fiilistellä niitä, hyvä minä! Laukassa sainkin tehdä hommia erityisesti sen kanssa, että oikeasti istuin siellä satulassa. Pave nimittäin käytti tilaisuuden hyväksi ja nykäisi itsensä pitkäksi, jos olin irti satulasta. Jämäkämpi istunta sai senkin tsemppaamaan ja pysymään aavistuksen lyhyempänä. Tehtävä kuulosti hurjan vaikealta, kun opettaja selitti sitä. Siihen toki jäi viilattavaa rutkasti, mutta yllättävän kohtuullisesti se kuitenkin meillä meni.
Loppuravissa en enää säätänyt kummempia. Tunnin tehtävät olivat kyllä mainioita. Erityisesti hyvää oli se, että läpi tunnin sain mietittyä parempaa etenemistä jokaisessa askellajissa. Toki välillä uuvahdin ja matkustelin, mutta tuntiin mahtui myös parempia pätkiä. Töitä niiden eteen tietysti sai tehdä, mutta kyllähän ne onnistumiset myös juuri siksikin palkitsivat. Tunnin keskeisin kertaus oli se, että minun pitää kyetä istumaan tiivisti ja jämäkästi, jotta Pave ei voi nykiä minua mukaansa ja venähtää tavarajunaksi. Kun saan pidettyä Paven vähänkään lyhyempänä sekä suorana, on sitä helpompi ratsastaa vähän parempaan menoon. Pave pyrkii myös luistamaan itsensä kantamisesta painumalla kuolaimen alle. Tämänkin takia minun pitää kyetä olemaan menemättä sen mukaan, kun se ehdottelee näitä ratkaisuja. Takamus siis penkkiin, suoruutta molempiin sekä paljon pohkeita, niin Pavekin saa luvan ryhdistäytyä ja kantaa itsensä. Siinäpä meille molemmille hommaa.
