Lauantaina vuorossa oli estetreeni Paven kanssa seuraavan päivän kisoja varten. Pääsimme hyppäämään Noran ja Kaisan kanssa ihan kolmestaan kentällä, mikä oli ihanan luksusta. Alkuverryttelyssä kävin askellajit itsenäisesti läpi. Sen jälkeen tulimme laukassa lävistäjiä, joiden loppupuolella oli joko yksittäinen puomi tai kaksi puomia. Niiden avulla oli tarkoitus vaihtaa laukka. Paven kanssa onnistuimme tekemään muutamat vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan. Vaihdot oikeasta laukasta vasempaan eivät onnistuneet ristilaukkaa enempää. Pave taisi tajuta tehtävän idean, mutta ei siitä laukasta pystynyt sitä toteuttamaan. Olisin saanut tuoda Paven puomeille lyhyempänä, sillä nyt olimme vaihtoa ajatellen turhan puikulana. Olin kuitenkin toiseen suuntaan onnistuneisiin vaihtoihin tyytyväinen.
Ensimmäiset hypyt otimme vasemmassa laukassa suoralle linjalle, jonka väliin tuli kuusi askelta. Ensimmäinen kierros meni nappiin. Pave laukkasi hyvin, ponnistuspaikat näki helposti, ja väli meni tasaisesti kuudella askeleella. Toisella kierroksella taisin jarrutella laukkaa vähän liiaksi, sillä ensimmäiselle esteelle tuli hieman jarruttavampi hyppy. Sain pyytää Pavea vähän venyttämään viimeistä askelta, jotta pääsimme linjan edelleen kuudella askeleella. Venytys ei ollut iso eikä sotkenut rytmiä, mutta olisi ollut kiva ratsastaa toinenkin kierros sujuvasti ilman korjaustarpeita. Hyvää tässä oli se, että korjasin tilanteen maltillisesti, jolloin Pave vastasi pyyntöön oikein ja jännittymättä.
Ennen rataa hyppäsimme vielä kertaalleen askeleen sarjan sekä kaarevan linjan. Tulimme sarjalle oikeassa laukassa. Sille tuli hyvä tie, ja laukkakin oli ihan kunnossa. Niinpä pääsimme sen Paven kanssa hyvin. Laukka ei tosin vaihtunut esteellä vasemmaksi. Yritin jarrutella Pavea, mutta sen vastaus jarrutteluihini oli vaihtaa vastalaukka ristilaukkaan. Sain Paven lopulta raviin ja uuteen laukkaan juuri ja juuri sopivasti ennen kaarevan linjan ensimmäistä estettä. Vaan ei siellä kisaradallakaan mitään voltteja aleta pyöräytellä, ellei ole aivan pakko. Saimme tultua kaarevan linjan ensimmäiselle esteelle säädöstä huolimatta kohtuullisesti ja pääsimme toiselle esteelle kuudella askeleella. Se oli hieman muita askelia lyhyempi, mutta ei pahasti. Tietä olisi kuitenkin voinut viilata sen verran, että kuudeskin askel olisi ollut tasainen. Pave kuitenkin hyppäsi kaarevan linjan toisenkin esteen varmasti.
Sitten tulimmekin kertaalleen noin 80–90 sentin radan. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Pave laukkasi hyvin, joten ponnistuspaikka ykköspystylle löytyi helposti, ja este ylittyi sujuvasti. Sen jälkeen laukka kuitenkin pääsi vaivihkaa pitenemään. Kakkospystylle ponnistuspaikka ei ollut optimaalisin, mutta näin sen, joten se ei tuottanut pulmia. Kakkosen ja kolmosen linja meni kuudella askeleella. Kolmoselle tuli pieni takajalan kolautus. Kaarteessa neloselle Paven takajalka vähän lipsahti, mikä rikkoi hieman rytmiä. Ponnistuspaikka neloselle ajautuikin lähelle, mutta Pave selvitti esteen puhtaasti ja nappasi vielä toivotusti oikean laukan. Kaareva linja viitoselle meni tasaisesti kuudella askeleella, ja viitoselle tuli hyvä hyppy. Kaarteessa radan viimeiselle esteelle eli askeleen sarjalle olimme taas ajautuneet vähän turhan pitkäksi. Niinpä sarjan a-osan ponnistuspaikka ajautui lähelle. Pave lähti hyppyyn, mutta ei ehtinyt nostaa etu- eikä takajalkojaan kunnolla. Etujalat kolauttivat puomia, ja takajalkojen kolautus pudotti sen viimein paikoiltaan. Olin tilanteessa hereillä ja kannustin Pavea heti a-osan jälkeen äänellä, jotta se ei epäröisi, vaan menisi välin askeleella. Pave totteli kiltisti ja selvitti b-osan hyvin. Laskeuduimme vieläpä myötälaukassa alas.
Saimme uusia vielä sarjan uudelleen. Nyt yritin ajatella kaarteessa pontevaa, mutta lyhyempää laukkaa, jotta ponnistuspaikka osuisi paremmin sarjan a-osalle. Tulimme nyt vähän parempaan kohtaan, mutta vieläkin hieman liian lähelle. Tällä kertaa a-osan puomi putosi, kun Pave ei ehtinyt nostaa etusiaan riittävästi. Pave kuitenkin selvitti välin askeleella ja hyppäsi b-osan hyvin. Minulla näemmä oli rutkasti tässä kohden aikaa, sillä ehdin ihmetellä Pavelle ääneen, miksi se meni pudottamaan a-osan. Hah! Joskus niitä puomeja vain tarttuu mukaan eikä se nyt niin kamalaa ole. Harmillista kylläkin.
Olipa niin kiva hypätä kentällä! Tätä sitä on koko talvi odotettu, vaikka yllättävän hyvin sitä sopeutui hyppäämään maneesissakin. Tunti meni sangen mukavasti. Homma tuntui pääpiirteissään toimivan. Olo oli varma, ja Pave toimi sen mukaisesti hyvin. Pari pientä virhettä sattui mukaan, mutta ei mitään maata kaatavaa. Jee, jee! Tällä fiiliksellä on enemmän kuin hyvä lähteä hyppäämään kauden ensimmäiset estekisat kentällä. Kunhan vain pidän oman pääni kasassa, niin eiköhän Pavekin hoida oman osuutensa.
Videoista kiitos Teijalle!
