Maanantain ratsastustunnit menevät yleensä jokeriratsujen kyydissä. Ihan jo sen takia, etten aivan kangistu vain Paven säädöille. Tämän kerran koulutunnille sain jo aiemmin toivomani Ekin, jolla olen mennyt tasan kerran: viime uudenvuodenpäivänä maastossa. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, mutta mahduimme kentälle ihan mukavasti.
Tunnin aloitimme pyöräyttämällä päätyihin ympyrät ja vaihtamalla suuntaa lävistäjillä. Eki ei turhia kiirehtinyt, vaan välillä jopa unohti olevansa tunnilla ja jäi katselemaan maailman menoa. Sain vähän herätellä ruunaa hommiin samoin kuin muistuttaa, että se oli kuin olikin töissä. Kun sain napattua Ekin huomion, toimi se sangen mukavasti. Eki tuntui suosivan asettumista oikealle, välillä ihan itsestäänkin suunnasta riippumatta. Sainkin vasemmassa kierroksessa tehdä enemmän töitä asetusten eteen. Oikeassa kierroksessa taas sain enemmän suoristaa Ekiä, ettei se aivan vinksahtanut mutkalle. Ulkopuolen tuki tulikin hyvänä kertauksena. Välillä Eki tarjosi pyöreämpiä hetkiä, kun sain tuntuman tasaisemmaksi ja ratsun huomiosta kiinni. Eki ei tosin taida edes varsinaista hirvimoodia osata, mikä on hyvä juttu.
Seuraavaksi teimme pitkän sivun alusta parin portaan verran pohkeenväistöä keskihalkaisijaa kohti. Toisen väistöportaan jälkeen jatkoimme suoraan ja valmistelimme kulman kääntyen aikaisempaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Näin saimme näppärästi tehtyä väistöjä molempiin suuntiin. Eki teki väistöt ravissa helposti. Sain tosin muistaa pitää ulkopuolen tuntumalla, jotta Eki ei pullahtanut sieltä karkuun. Väistöissä oikealle suoristelin Ekiä kenottamasta oikealle, väistöt vasemmalle menivät pitkälti kummempia säätämättä. Tahti pääsi välillä hidastumaan väistöissä, mutta Eki vastasi korjauspyyntöihin mukavasti. Väistöissäkin saimme pyöreitä hetkiä, kun en värkännyt, vaan pidin tasaisen tuntuman.
Laukassa jatkoimme aiemman tehtävän ideaa siten, että pitkän sivun alusta ratsastimme kaksi lyhyttä lävistäjäpätkää päätyen noin keskihalkaisijalle. Siitä jatkoimme suoraan valmistellen kulman ja ratsastaen sen tavallisesti. Lävistäjäpätkät piti ratsastaa huolella kääntäen, ei vain sivulle valumalla. Ensin mielsin tehtävän aiemman perusteella väistöhommaksi, kunnes tajusin homman idean. Oikeassa laukassa tein kertaalleen yhden lävistäjän liian jyrkästi, jolloin Eki pudotti raville. Sen jälkeen tajusin pitää pohkeet tuella ja ratsastaa tiet tarkemmin. Sen jälkeen lyhyet lävistäjät sujuivat mukavasti oikeassa laukassa. Vasemmassa laukassa Eki oli oikeaakin parempi. Sain tehtyä lävistäjät vielä selvemmin kääntäen ja suoristaen Ekin säilyttäessä laukan vaivattomasti. Olipa kivan helppoa! Eki mennä puksutti, ja minä sain ohjailla mieleni mukaan. Eki myös nosti laukat todella näppärästi erityisesti käynnistä. Ei puhettakaan laukkaan raahautumisesta, vaan ulkoisesti sangen raskasrakenteinen ruuna nosti laukan kertapyynnöstä kevyesti. Näin se ulkonäkö pettää.
Loppuravissa pyörittelimme vielä koko kentän mitalta kiemurauria. Niitä sai tehdä niin tiuhaan kuin vain halusi ja ehti. Ekin kanssa keskityin hakemaan kaarteet vasemmalle kuntoon, jotta asetuksetkin tulisivat niissä paremmin läpi. Avain tässä oli pitää ulkopuolen tuki, vaikka pyysikin asetusta vasemmalle. Jos jäin näpertelemään vain vasenta ohjaa, pullahti Eki oikealta mutkalle. Tämän tajuamisen jälkeen kiemuraurat sujuivat tasaisesti kaarteesta riippumatta. Eki myös ravasi ihan hyvin, jolloin oli aikaa keskittyä omaan vaikuttamiseen.
Tunti päättyi varsin mukaviin ja sujuviin hetkiin. Eki keräsi kyllä pisteet kotiin tältä tunnilta. Se oli varsin mutkaton ja sympaattinen kaveri, joka teki kyllä kaiken pyydetyn, vaikka ei liiemmin kiirehtinyt. Tervakavio se ei kuitenkaan ollut, vaikka välillä vaatikin hieman patistelua. Välillä Eki myös unohtui katselemaan kentän ulkopuolisia tapahtumia, mutta aika hyvin ruunan huomion sai napattua takaisin työntekoonkin. Eki oli kerrassaan hauska kaveri, jonka selkään mielin kyllä toistekin.
