Torstaina oli taas estetreenin vuoro, tällä kertaa oman opettajan vetämänä. Ratsunani oli Pave, ja tunnilla oli ratsukoita yhteensä neljä. Kävin askellajit itsenäisesti läpi. Pave liikkui tänään paremmin, mutta tuppasi vähän puskemaan molemmissa suunnissa sisään. Korjailin tätä suoristamalla omaa istuntaa sekä aktivoimalla sisäpohjetta hommiin.
Verryttelimme laukassa kahdella kavaletilla kolmikaarisen kiemurauran tietä noudatellen siten, että pääsimme vaihtamaan kavaleteilla laukat. Keskityin ratsastamaan tien siten, että pääsin johtamaan sekä huolehdin siitä, että Pave laukkasi riittävästi. Ratsastin sopivan napakasti, jolloin Pave lähti hommaan mukaan. Tulimme molemmat kavaletit putkeen kahdesti. Saimme Paven kanssa jokaisella kavaletilla napattua toivotun laukan ilman ongelmia. Jes, osataanhan me jotain! Avainsanoja olivat riittävä eteneminen ja ponnistuspaikan saaminen hitusen kauemmaksi. Johtamistakin pääsin tekemään, mutta arvelen kahden ensimmäisenä mainitun olleen oikeasti avain onnistumiseen.
Sitten hyppäsimme kisaverryttelyn tapaan vasemmassa kierroksessa pystyä ja oikeassa kierroksessa okseria. Molempien hypyt sinällään olivat ihan hyviä. Laukka tosin pääsi vaihtumaan pari kertaa vääräksi, ja korjaamiseen meni taas pieni tovi. Pave kuitenkin liikkui hyvin ja säilytti myötälaukan, kun ratsastin hypyn tarkemmin. Pystyn taisimme keilata kertaalleen mukaan, jonkinlainen takajalkakolautus muistaakseni. Olin kuitenkin tyytyväinen Paven etenemiseen ja siihen, että ratsastin yllättävän keskittyneesti.
Radan tulimme kahdesti, korkeus oli toisella kierroksella noin 80 senttiä. Halusin lavastaa kisamaisen tilanteen, jolloin kaksi muuta ratsukkoa siirtyivät pois kentältä, ja yksi ratsukko jäi kaveriksi. Lähestymisessä ykköselle Pave yritti lähteä oikealle. Sain napattua sen kiinni, mutta jälleen unohdin blokata samalla vasemman puolen. Niinpä Pave vilahti sieltä hyvissä ajoin esteestä ohi. Ei muuta kuin uusi lähestyminen ja nyt jalat tiiviisti molemmilta puolin kiinni. Näin pääsimme ykkösestä yli, ja Pave laskeutui toivotusti vasemmassa laukassa. Pave pääsi venähtämään lähestymisessä kavaletin ja okserin suoralle linjalle. Niinpä kavaletille tuli sangen hassu hyppy. Matka kuitenkin jatkui, ja pääsimme okserille viidellä askeleella. Nelosena ollut lävistäjäpysty ylittyi hyvin, mutta sain korjata laukan sen jälkeen ravin kautta oikeaksi. Viitospysty ylittyi ihan ok. Kuutosena olisi ollut muurilaatikko, vaan Pave purjehti siitä tyynesti vasemmalta ohi. Vieläpä naurettavan aikaisin, hoh! Vaan ei muuta kuin uusi lähestyminen, ja nyt Pave muisti hypätä radan viimeisenkin esteen. Tulimme vielä samoilla vauhdeilla pystyn ja muurilaatikon suoran linjan uudelleen. Nyt se meni muuten hyvin, mutta Pave vaihtoi pystyllä oikean laukan vasemmaksi eikä korjannut sitä muurilaatikollakaan. Ravin kautta korjaus siis.
Toiselle kierrokselle lähdin vähän napakammalla asenteella. Ykköselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Pave ylitti esteen puhtaasti ja nappasi vasemman laukan. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni ihan hyvin viidellä askeleella. Nelonenkin ylittyi sujuvasti, mutta laukka ei taaskaan vaihtunut sillä. Sain Paven raviin, mutta se päätti kuitenkin nostaa vasemman laukan takaisin. Päätin ottaa tilanteen kisamaisesti eli en lähtenyt pyöräyttämään volttia ja korjaamaan laukkaa. Jatkoimme siis viitosta kohti. Jäin vähän puskemaan Pavea kohti estettä varmaankin vastalaukasta hätääntyneenä. Niinpä ajauduimme viitoselle aika pohjaan. Pave selvitti kuitenkin sen, nappasi myötälaukan ja pääsimme kuutoselle viidellä askeleella. Sekin ylittyi ihan hyvin. Saimme tulla vielä radan viimeisen linjan uudelleen, ilman hevosen tuuppaamista tällä kertaa. Linja meni nyt asiallisemmin, vaikka laukka vaihtuikin taas pystyllä turhaan vasemmaksi eikä korjaantunut muurilaatikollakaan. Korjasin sen sitten ravin kautta vielä lopuksi.
Pari ohimenoa jäivät tietysti kaivelemaan, mutta tuntiin mahtui onneksi hetkiä, jolloin ratsastin napakammin. Minun pitää vain muistaa ratsastaa jokainen askel, muutoin Pave voi keksiä vaihtoehtoisia suunnitelmia. Jokaisen askeleen ratsastaminen ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että tuupin ja hätyytän hevosta koko ajan, vaan että olen tuntumalla ja kerron hevoselle, mitä tehdään, minne mennään ja missä askellajissa. Nyt välillä tuppaan heittäytymään matkustajaksi. Omasta mielestäni kuvittelen ehkä silloin antavani hevoselle työrauhan, mutta enemmänkin jätän hevosen yksin ja annan sen valita, mitä seuraavaksi teemme. Pavelle on helpompaa mennä esteistä ohi, jolloin se tietysti valitsee sen. Niin harmillisia kuin mokat treeneissä (ja etenkin kisaradoilla) ovat, niin kummasti ne opettavat. Kyllä tämä taas kerran tästä, toivottavasti.
Lauralle kiitos videoista!
