Sunnuntaina oli vuorossa jännä päivä, kun suuntasimme Oulun Ratsastajien 2-tason estekisoihin, joissa oli myös 80 sentin 1-tason luokka. Me Paven kanssa ilmoittauduimme niin 80 senttiin (arvosteluna A.1.0) kuin ensimmäiseen yhteiseen 2-tason 90 senttiin (arvosteluna 367.1). Kisat olivat ihanasti ulkokentällä. Verryttely tehtiin maneesissa, joka oli jaettu näppärästi puoliksi sileän verryttelyn ja esteverryttelyn kesken.
Molempien luokkien verryttelyssä ehdin hyvin mennä sekä sileää että esteitä. Sileällä kävin kaikki askellajit läpi sekä pyrin notkistamaan Pavea asetuksilla ja taivutuksilla. Kunnon notkistuminen tosin jäi saamatta, mutta ratti, jarru ja kaasu olivat kuitenkin kohtuullisesti mukana. Ryhmäverryttely esteillä tuntui välillä vähän kaoottiselta, mutta lopulta löysimme aina raon, jossa pujahtaa hyppäämään ristikko, pysty tai okseri. 80 sentin verryttelyssä otin muistaakseni nelisen hyppyä. 90 sentin verryttelyssä muutaman enemmän, sillä saimme ottaa muutamat sakkohypyt pystylle, kun Pave nappasi siltä puomin mukaan. Tätä lukuun ottamatta verryttelyhypyt olivat ihan kunnossa. Pave ei epäröinyt mitään hyppyä, vaan pääsimme kaikesta kerralla yli. Hypyt otettiin molemmissa verryttelyissä vain vasemmassa kierroksessa. Muutaman kerran sain korjata hypyn jälkeen laukan ravin kautta takaisin vasemmaksi.
80 sentin radalla kävin näyttämässä Pavelle sarjan lisäksi nelosen, joka hypättiin yleisöä kohti. Tämän jälkeen nostin oikean laukan, ja lähdimme pitkällä lähestymisellä kohti ykkösestettä. Etenimme sangen rauhallisesti, mutta Pave innostui sopivasti, kun käänsin sen kohti ensimmäistä estettä. Ykkönen ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen sain korjata laukan takaisin oikeaksi ravin kautta. Kakkosesteelle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta se ylittyi puhtaasti. Laukka jäi vähän vaisuksi, joten pistimme suoralle linjalle peräti kahdeksan askelta. Kolmosena ollut okseri ylittyi kuitenkin puhtaasti. Neloselle ratsastin aavistuksen vinon tien, ja este ylittyikin ihan hyvin. Laukkakin vaihtui toivotusti vasemmaksi. Nelosen jälkeen etenimme kaikessa rauhassa ja tilaa käyttäen kauempana olevaa viitosta kohti. Kuinkas ollakaan, ennen kuin pääsimme lyhyelle sivulle, Pave vilahti radan portista ulos. Pave teki ratkaisun yhdessä askeleessa enkä selässä ollessani huomannut mitään viitteitä moisen tempun olevan tuloillaan. Onneksi portilla vuoroaan odottamassa ei jäänyt jalkoihin, sillä sen verran se ja Pave ehtivät väistää toisiaan. Horjahdin kyydissä pari kertaa, mutta pysyin satulassa. Paven sain jarrutettua maneesin ulko-oven kohdille. Varmaankin osittain siksi, että Pave oli päässyt kirmaamaan muiden ratsujen luo eikä kokenut enää tarvetta rillutella. Mutta niin vain tämä tempaus aiheutti meille hylkäyksen, mikä tuntui kurjalta. Tempaus tuli niin puskista, että sen jällkeen sainkin keräillä ajatuksiani kasaan. Edessä kun odotti se 2-tason 90 sentin rata.
90 sentin radalla kuljin ensin muutaman kerran portin ohi vasemmassa kierroksessa ja kerroin tiiviillä ulkopohkeella Pavelle, mihin siinä kohdassa piti mennä. Sen lisäksi kävin näyttämässä Pavelle kolmosesteen, jonka alle oli tullut Suomen lipulla koristettu kapea portti tai jokin vastaava. Sitten hengitin kerran syvään, ja niin lähdimme Paven kanssa päivän toiselle radalle. Pieni epävarmuus oli jäänyt kytemään takaraivooni, mikä heijastui heti laukkaan. Pave laukkasi sangen ponnettomasti enkä minä tohtinut alkaa nohitella sitä. Yritin kuitenkin pitää edes jonkinlaisen laukan, etten aiheuttaisi radalle lisäpulmia huonolla etenemisellä.
Rata alkoi 80 sentin tapaan eli tulimme ykköselle oikeassa laukassa. Jälleen lähestymisessä Pave innostui laukkaamaan vähän paremmin. Olin vähän vissiin unessa, sillä annoin Paven samalla venyä pitkäksi. Niinpä ykköselle tuli aavistuksen jarruttava, mutta puhdas hyppy. Laukan sain korjata sen jälkeen ravin kautta takaisin oikeaksi. Rytmi katosi tässä, ja niinpä Pave joutui kiipeämään kakkosen yli hitaasta laukasta. Suora linja kolmoselle meni jälleen kahdeksalla askeleella ja taas jarruttavalla hypyllä. Korjasin ristilaukan esteen jälkeen ravin kautta. Tässä kohdassa tapahtui jotain, sillä Pave lakkasi pitkälti noteeraamasta eteenpäin pyytäneitä apujani ja rullaili vain kaulaansa kaarelle. Yritin olla saamatta suurta paniikkia asiasta ja ajattelin nelosesteen herättävän Paven taas tähän hetkeen. Neloselle tein tietoisesti vinomman tien, ja este ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen pääsin kääntämään kakkos- ja kasiesteen välistä välttäen menemästä portin läheisyyteen. Viitoselle saimme tultua asiallisesti, vaikka Pave tuntui ottavan sille hypyn pienellä ilmavaralla. Viitosen jälkeen venähdimme taas, mikä näkyi heti kuutosella liian lähelle ajautuneena ponnistuspaikkana. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti ja pyysin sitä jatkamaan etenemistä kehnommasta hypystä huolimatta. Suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme seitsemällä askeleella ja sen yli ihan asiallisesti. Sen jälkeen sain taas korjata laukan ravin kautta oikeaksi. Tähän meni sen verran aikaa, että lähestyvä sarja alkoi jo melkein hirvittää. Se kun oli perusvaiheen viimeinen este. Kahdeksantena olleen sarjan a-osalle pyysin Paven lähtemään positiivisen askeleen kautta, minkä se teki hyvin. Pave myös selvitti askeleen välin hyvin samoin kuin b-osan puhtaasti. Näin pääsimme puhtaalla suorituksella jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi oli heti kaarevalla tiellä juuri hypättyyn sarjaan nähden. Pave jatkoi rohkeaa linjaansa ja hyppäsi ysinkin hieman kauempaa. Kymppinä oli jo aiemmin hypätty keskihalkaisijalla ollut este, jolle tein taas vähän vinomman tien. Este ylittyi ongelmitta, mutta sen jälkeen sain olla tarkkana. Jouduin nyt ratsastamaan portin läheisyydestä, sillä en halunnut tulla seuraavalle esteelle liian tiukalla tiellä. Raippa oli varmuuden vuoksi oikeassa kädellä, mikäli Pave ehdottelisi muita reittejä. Tällä kertaa ruuna kuitenkin valitsi kentällä pysymisen, ja pääsimme yhdelletoista kohtuullisella tiellä ja samalla vauhdilla puhtaasti yli. Edessä oli enää toisen vaiheen viimeinen este. Yritin pitää hermoriekaleeni kasassa, mutta ajauduin lopulta tuuppaamaan Pavea kohti estettä. Pah! Pave joutui jarruttamaan askelta melkoisesti, sillä ajauduimme hyvin lähelle estettä. Kaikessa kiltteydessään se kuitenkin keräsi itsensä vielä hyppyyn minun hilluessa selässä ihan miten sattuu. Vaikka olin mokannut oman osuuteni täysin tällä esteellä, vei Pave meidät sen yli puhtaasti. Näin olimme maalissa puhtaalla suorituksella ensimmäiseltä 2-tason 90 sentin radalta. Jes, hyvä Pave! Kiittelin ja kehuin Paven heti maalilinjan jälkeen hyväksi.
Rauhallinen ja paikoin harmillisen epätasainen suorituksemme vei meidät sijalle 18, kun ratsukoita oli peräti 53. Pääsimme puolivälin paremmalle puolelle, ja olin kyllä tyytyväinen. 80 sentin jälkeen tällainenkin rata tuntui voitolta, ja kyllähän tämä oli taas henkisen voiton päivä. Sain pääkopan suunnilleen kuosiin, vaikka 80 senttiä meni päin prinkkalaa. 90 sentin radalla en saanut niin suuria paniikkikohtauksia kuin olisin voinut, joten jotain kehitystä on taas tapahtunut. Henkistä kanttia pitää kyllä treenata lisää. Harmi vain, että se onnistuu pääosin vain kisoissa, sillä muualla ei tule samanlaista painetta. Mutta treeneissä voin harjoitella teknisiä asioita ja kisatilanteissa sitten toivottavasti henkinen kantti kehittyy, kun teknisesti pääsemme sujuvampiin suorituksiin. Olipa taas kisapäivä! Onneksi huumorintaju voitti lopulta, ja 80 sentin radan episodista saattoi jo vähän vitsailla. Moisia en silti toivo tulevaisuudessa, joten huumorintajun lisäksi saan pakata kisoihin mukaan vähän enemmän ennakoimisen taitoa sekä nopeaa reagointia.
Kuvista kiitos Ronjalle ja videoista kiitos Alekseille ja Kaisalle, joka ratsasti Vakella hienosti puhtaan suorituksen 80 sentin radalla!
