Maanantain koulutunnille arvelin ratsuni oikein, Ekihän sieltä tuli. Mikäpä siinä. Ratsukoita tunnila oli viisi, ja pääsimme treenaamaan voltin suurentamista pohkeenväistön avulla sekä siirtymisiä laukasta käyntiin käyttäen ympyrän pienentämistä apuna.
Alkuverryttelyssä ravasimme kenttää kahdeksikkona. Päätyihin pyöräytimme ympyrät ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä. Sain nohitella Ekiä ennen kuin se alkoi liikkua itse paremmin. Oikeassa kierroksessa Eki asettui sisälle itsekseen liikaakin, jolloin sain suoristella sitä. Vasemmassa kierroksessa sain taas houkutella Ekiä asettumaan sisälle, sillä se tahtoi jäädä kenottamaan ulos. Oikeassa kierroksessa ulko-ohja oli hyvä kaveri. Vasemmassa kierroksessa taasen ulkopohje, jolla tyyräsin Ekin etuosaa takaosan eteen.
Verryttelyn jälkeen siirryimme suurentamaan voltteja pohkeenväistön avulla. Aloitimme käynnissä kymmenen metrin voltilta. Kun ratsun sai kuulolle voltilla, lähdettiin siitä suurentamaan pohkeenväistöä apuna käyttäen. Kun voltti oli suurentunut riittävästi, vaihdoimme suuntaa lävistäjän avulla. Teimme tehtävää myös ravissa. Molemmissa kierroksissa sain aina pyöräyttää muutaman kierroksen voltilla, jotta sain Ekin kuulolle. Sen jälkeen voltin suurentaminen pohkeenväistöllä onnistui ihan mukavasti molempiin suuntiin. Sain tietysti molemmissa kierroksissa kiinnittää huomiota Ekin suoruuteen. Tehtävä sujui hyvin myös ravissa. Aktiivisuus ehkä vähän pääsi hiipumaan, mutta sinällään teimme tehtävän asiallisesti. Oikea kierros oli ehkä vähän helpompi. Vasemmassa kierroksessa en aina saanut Ekiä suoristumaan, jolloin se tuppasi jäämään kenottamaan eikä siten voinut vastata väistöpyyntöihini parhaiten.
Laukasta tehdyt siirtymiset käyntiin valmistelimme pienentämällä laukkaympyrää niin pieneksi kuin tarve vaati. Ekin kanssa oikea kierros sujui todella mukavasti. Laukka säilyi kohtuullisena pienemmälläkin ympyrällä, jolloin siitä oli helppo valmistella siirtyminen käyntiin. Vasemmassa kierroksessa mukaan mahtui välillä raviaskelia. Epäilen taas jättäneeni Ekin kenottamaan johonkin suuntaan, mikä näkyi tehtävällä raviaskelina. Tajusin kuitenkin korjata asiaa jo satulassa, jolloin saimme parit paremmat siirtymiset käyntiin myös vasemmassa kierroksessa. Olipa hauska treenata pitkästä aikaa siirtymisiä laukasta käyntiin etenkin, kun ratsuna oli siihen oikein hyvin sopiva kaveri.
Lopuksi tulimme vielä tiimalasikuviota ravissa. Pitkän sivun alusta väistätimme pätkän uralta keskemmäs, suoristimme ja palasimme väistön avulla takaisin uralle. Eki teki väistöt molempiin suuntiin aika sujuvasti, vaikka ähersin itse välillä ihan liikaa. Missä se työrauha? Suoruuteen sain vieläkin kiinnittää huomiota erityisesti väistöissä vasemmalle, sillä Eki humpsahti helposti kenottamaan liikaa oikealle. Muutoin Eki nakutti menemään tasaisesti, vaikka välillä sen huomio karkasikin tehtävästä muualle. Vaan kukapa sitä jaksaa keskittyä koko ajan? En minä ainakaan.
Tunti hurahti mukavasti. Vähän jäi harmittamaan se, kuinka paljon ylimääräistä ehdinkään touhuta tehtävien aikana. Varmistelin liikaa enkä aina antanut Ekille riittävästi aikaa ja tilaa tehdä oman osuutensa. Muutamia kertoja tunnin aikana tajusin olla ihan rauhassa, jolloin Ekin liikkeeseen tuli keveyttä ja sujuvuutta. Nämä hetket muistuttivat hyvin siitä, ettei joka hetki voi vaatia jotain, vaan välillä pitää antaa hevoselle vuoro toteuttaa pyynnöt. Muutamat laukasta tehdyt siirtymiset käyntiin jäivät tosi kivoina onnistumisina mieleen. Niitä treenaisin Ekin kanssa mieluusti toistekin. Samalla voisin perehtyä lisää sen parempaan suoristamiseen molemmissa kierroksissa. Oman istuntani suoristamisesta nyt puhumattakaan.
