Tämän viikon Pian estevalmennus oli jälleen näin torstaina. Vesisateet olivat tehneet ulkokentästä upottavan, mutta sehän ei onneksi estänyt ulkona hyppäämistä. Nimittäin Tallinmäen vanha kotikenttä oli aivan loistavassa kunnossa. Niinpä varustimme hevoset maneesitallilla ja alkuverryttelynä kävelimme ja ravasimme vanhalle kentälle treenaamaan. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.
Ensimmäisenä verryttelytehtävinä tulimme ravipuomeja ympyrällä. Pave ravasi ihan mukavasti, jolloin puomit ylittyivät hyvin molemmissa kierroksissa. Toisena verryttelytehtävänä tulimme ympyrällä ristikkoa, puomia ja kavalettia. Oikeassa kierroksessa väleihin meni viisi askelta. Vasemmassa kierroksessa jostain syystä kavaletilta puomille tuli aina kuusi askelta ja puomilta ristikolle viisi. Ponnistuspaikat löytyivät molempiin suuntiin hyvin, mutta Paven eteneminen oli hieman ponnetonta. Se pysyi vähän lyhyempänä, mutta takajalat unohtuivat aina välillä matkasta. Vasemmassa kierroksessa taisin sitten ratsastaa tien kavaletilta puomille vähän isompana, kun siihen tuli se ylimääräinen askel. Väli meni kuitenkin siinä kierroksessa koko ajan kuudella, joten ainakin tie pysyi samanlaisena.
Verryttelytehtävien jälkeen tulimme oikeassa laukassa ponnistuspuomilla varustetun lävistäjäpystyn, jolta jatkoimme kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmälle, joka myös oli lävistäjällä. Hukkasin ponnistuspaikat, kun en saanut otetta Paven laukasta. Kyllä se sinällään eteni, mutta jotenkin niin rauhallisesti, etten saanut rytmistä kiinni. En onneksi isommin panikoinut ponnistuspaikkojen näkymättömyyttä. Laukat eivät myöskään tällä tehtävällä vaihtuneet, vaan sain korjata ne ravin kautta. Niiden korjaamiseen meni aina pieni tovi, kun en vieläkään saa Pavea nopeasti laukasta raviin, vaan jarrutusmatkaa kertyy. Hypyt olivat sinällään ihan ok.
Seuraavaksi tulimme lävistäjäpystyn toisesta suunnasta, mutta edelleen oikeassa laukassa. Siitä jatkoimme suoralle linjalle, jolla oli okseri ja neljän askeleen päässä siitä askeleen pystysarja. Sen jälkeen tulimme vielä kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmän. Lähdimme tehtävälle hyvässä laukassa, mutta jotenkin ensimmäistä estettä kohti Pave taas muuttui valjummaksi. Mitä oikein puuhaan siinä lähestymisessä? Pystyn yli pääsimme kuitenkin ihan hyvin. Suoran linjan okseri ylittyi pienemmällä hypyllä, jolloin neljän askeleen väli tuntui heti pidemmältä. Sarjan a-osan pystyn alla oli rengas koristeena. Tunsin lähestymisessä, että Pave alkoi pohtia ohitusta vasemmalta. Sain kerrankin blokattua sen ja hihkuin onnistumistani mielessä. Pave sakotti tästä torkahduksesta livahtamalla sitten oikealta ohi. Hah, sen siitä saa, kun nuolaisee ennen kuin tipahtaa! Tulimme koko linjan uudestaan, ja nyt liimasin molemmat pohkeet tiukasti kiinni. Näin pääsimme niin okserin kuin askeleen sarjan ihan hyvin. Miniradan viimeisenä ollut kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmä meni kohtuullisesti.
Sitten tulimme vielä saman alun, mutta lisäsimme pari hyppyä mukaan. Aiemmin viimeisenä olleelta okserilta jatkoimme kaarevalla tiellä suoralla linjalla olleelle okserille sekä tulimme vielä lävistäjäpystyltä kaarevalla tiellä askeleen sarjalle. Ratakorkeus oli noin 80–90 senttiä. Aloitimme tämän radan keilaamalla ykkösen alas, jolloin saimme ottaa homman uusiksi. Nyt pääsimme ykkösen yli paremmin. Okserin ja sarjan suoralla linjalla olin tarkkana, ettei Pave keksisi ohitella. Linja menikin nyt ongelmitta. Laukka tosin vähän hyytyi tässä vaiheessa, joten lähestyimme kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmää aika uneliaasti. Pave kuitenkin selvitti sen, ja pääsimme jatkamaan okserilta toivotusti viidellä askeleella toiselle okserille. Sen ylitys sujui asiallisesti. Siitä tulimme vielä lävistäjäpystyn ja sarjan kaarevan linjan. Sekin taisi mennä viidellä askeleella, hieman ehkä lähelle ajautuen. Pave kuitenkin nosti kavionsa puhtaasti esteiden yli, ja ratamme oli siinä.
Tunnissa kaivelemaan jäi laukan energisyyden puute. Jotenkin Pave ei syttynyt hommaan, vaan puksutti puoliteholla menemään. Sentään pääsimme esteistä kuitenkin pääosin yli, mitä nyt vähän keilasimme ja kertaalleen menimme ohi. Positiivista oli kuitenkin se, etten isommin panikoinut, vaikka toki olisin saanut herätellä meidät molemmat paremmin töihin. Eivätkä esteetkään näyttäneet yhtään isoilta. Mutta sen sujuvuuden tahtoisin takaisin. Nyt vain täytyy keksiä, mistä se taas löytyy.
