Kohtaamisia maastossa

Sunnuntaina kävimme Noran ja Kaisan kanssa maastossa. Me Paven kanssa olimme sopivasti Noran ja Hempan sekä Kaisan ja Vaken välissä. Kävimme tutun lenkin eli tietä myöten kankaille, niiden läpi toiselle tielle ja vielä vesipolun läpi takaisin samalle tielle, jota myöten tallille.

Junarataharjoitukset meneillään. © Kaisa

Reissun teemana oli selvästi erilaisten vempeleiden kohtaaminen. Tavallisten autojen lisäksi ohitimme tien vieressä olleen kaivinkoneen (jonka fiksu kuski sammutti nähtyään hevostemme vähän jännittävän sitä), ravihevonen köpötteli edestämme toista reittiä myöten menemään, annoimme tietä mönkijälle ja pörräsipä vielä lentokone useampaan otteeseen taivaalla. Niin ja kävimme myös totuttelemassa junarataan ylittämällä sen muutamia kertoja. Pave vähän ihmetteli kopisevaa alustaa, mutta ylitti junaradan ihanan asiallisesti.

Reissun laukkapätkät otimme alkumatkasta tiellä sekä toisen pätkän verran kankaalla. Pave kulki nyt oikein siivosti Hempan perässä. Tänään tohdin jo laukata sujuvammin menemään. Eihän se Pave ihan Hempan perässä pysynyt, mutta ei onneksi tuntunut siitä hätääntyvän, vaan laukkasi reippaasti menemään. Eipähän sille jäänyt aikaa etsiä tollotettavia asioita. Laukkapätkä kankaallakin meni mukavasti. Jeij! Seuraavasta videopätkästä selviää, miksi vesipolun nimi on juuri vesipolku.



Kotimatkan taitoimme ravissa ja käynnissä. Reissu sujui ihanan sujuvasti ja ennen kaikkea rennosti. Kylläpä tuli hyvä mieli! Satuimme aikatauluttamaan reissun kaiken lisäksi juuri sopivasti, sillä päiväksi luvattu sade aloitteli vasta, kun veimme hevosia jo takaisin tarhaan. Jällleen kerran maasto erinomaisessa seurassa oli mitä parhainta sunnuntain ajanvietettä.

Kuvasta ja videosta kiitos Kaisalle, joka viritteli kypäräänsä Noran GoPron!