Maanantain koulutunnille sain Hiliman, joten tiesin pääseväni treenaamaan zenmäistä lähestymistä asioihin. Kuuden ratsukon tunnin menimme kentällä. Tunnin piti tuuraava opettaja, jonka opissa olin nyt toisen kerran.
Tunti aloitettiin ratsastamalla pitkille sivuille vasta-asetuksia ja pyöräyttämällä pääty-ympyröitä. Hilimalla oli tänään tavallistakin enemmän kipitysvirtaa, jolloin tehtävä lähti ravissa sangen vauhdikkaasti liikkeelle. Hilima vain paahtoi menemään enkä meinannut saada siitä kuulolle. Olimme vaihtaneet kentän Vermon takasuoraan, ainakin Hiliman menosta päätellen. Pitkät sivut menivät meillä pitkälti ihan hänekseen, mutta ympyröillä sain Hilimaan vähän paremmin otetta. Ympyrä hidasti Hiliman ravia, jolloin sain napattua sen huomion paremmin. Pääty-ympyröillä Hilima vähän rentoutui ja pyöristyi, mutta valitettavasti sama meno ei jatkunut pitkillä sivuilla. Hilima tasoittui hieman, mutta karkasi helposti takaisin kipitykseen. Vasta-asetukset jäivät vähän paitsioon, kun aika meni hevosen toppuutteluun.
Laukkakuviona nostimme laukan lyhyeltä sivulta ja pyöräytimme pääty-ympyrän. Pitkän sivun alun ratsastimme normaalisti, kunnes teimme sille lyhyemmän loivan kiemuran. Aloitimme vasemmassa laukassa. Hilimalla oli taas meno päällä. Ympyrällä sain sen malttamaan, mutta pitkän sivun alusta se lähes poikkeuksetta ampaisi menemään. Niinpä loiva kiemura sai Hiliman pasmat sen verran sekaisin, että se alkoi rikkoa siinä ristilaukalle. Sain loiventaa kuvion todella helpoksi ennen kuin Hilima pysyi myötälaukassa sen ajan. En ole ennen törmännyt tähän, että Hilima tarjoaa ristilaukkaa, kummallista. Oikeassa laukassa ympyrät sujuivat myös paljon paremmin. Hilima tarjosi niillä aika kivoja hetkiä. Pitkä sivu sujui nyt aavistuksen rauhallisemmin, mutta silti kaukana tasaisesta ja maltillisesta. Kiemurat tein aiemmasta kierroksesta oppineena hyvin loivina, jolloin Hilima taisi päästä rikkomaan ristilaukalle vain kerran. Se tuntui korjaavaan tasapainon puutteen vauhdilla enkä saanut istuttua niin, että olisin voinut tasapainottaa sitä.
Loppuun ratsastimme muutamat kymmenen metrin voltit lyhyelle sivulle ravissa. Hilima oli ilmeisesti saanut päästellä riittävästi, sillä se tasoittui paremmin kuin koko tunnin aikana. Niinpä saimme ratsastettua pyöreitä, tasaisia ja rentoja voltteja. Ihanaa, että tunti päättyi vähän harmonisempaan menoon, sillä välillä oli ehtinyt iskeä melkoinen epätoivo. Loppuravissa keventäen sain Hiliman edelleen malttamaan, joten jäin taas kerran pohdiskelemaan istunnan merkitystä. Hilimaa pitäisi ratsastaa niin paljon enemmän istunnalla kuin mitä osaan. En myöskään tiedä, miten Hilima saadaan rauhoittumaan, kun sillä jää kipitysvaihe päälle. Hilimassa kivaa on kuitenkin se, että vaikka se kipittää, ei se mitenkään yritä ryöstää. Se nyt vain tikkaa menemään, kunnes sille saa sanottua, että rauhallisemminkin voi mennä. Siinäpä minulle taas kerran opettelemista.
