Leirin kymmenennellä tunnilla, joka oli ekstratunti, aiheena olivat esteet. Menimme tunnin kavereiden kesken, ja meitä oli neljä. Ratsukseni sain Helmerin. Edellispäivän tuntimme onnistumiset olivat vielä mielessä, ja aiheuttivat hassusti paineita tälle tunnille. Tunnin piti meille uusi opettaja.
Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Ravissa teimme pitkille sivuille omaan tahtiin pohkeenväistöjä. Helmerin kanssa sai ottaa väistön vastakkaisen puolen kunnolla haltuun, muutoin se pullahti väistöyrityksessä sieltä ulos. Laukassa pyöräytimme päätyihin ympyrän ja voltin puomien yli. Ympyrä meni ihan kohtuullisesti, voltilla taas sai tehdä melkoisesti töitä, jotta laukka säilyi pienemmällä tiellä. Helmeri ei ollut kovin virkkuna, vaan vaati itse asiassa melkoista patistelua. Yritin luottaa siihen, että kyllä ruuna siitä vielä heräisi.
Tunnin aikana tulimme yksittäisiä tehtäviä sekä miniradan. Yksittäisillä tehtävillä ongelmana pysyi edelleen laukan pyörimättömyys. Helmeri ei ottanut herätäkseen, vaan tuntui mieluummin imuroivan herneitä turpaansa kuin etenevän. Tulimme yksittäisten tehtävien jälkeen radan. Sille lähdimme oikeassa laukassa suoran linjan toisen pystyn yli. Tai siis niin olisi pitänyt. Helmeri taasen stoppasi esteelle ja esitti vielä sen jälkeen kaksi ohimenoa. Sillä ei selvästikään huvittanut. Tämän törttöilyn jälkeen ryhdistäydyin ja sain vintattua Helmerin pystyn yli. Siitä matka jatkui lävistäjäpystylle, jolle pääsimme kohtalaisesti, ja Helmeri vaihtoi sillä laukan toivotusti. Sitten tulimme yksittäiselle pystylle, joka meni ihan ok. Loppuun tulimme vielä suoran linjan, joka meni jonkinlaisella hirveällä paahtamisella. Helmeri ampaisi sen vauhdilla kolmella, ja minä vain keskityin pysymään kyydissä.
Olipas rata ja tunti! Helmerillä oli nyt herne ja pari peltoakin turvassa enkä onnistunut saamaan niitä pois. Jotenkin se ei ottanut innostuakseen tunnista, jolloin lähestymiset tehtäville olivat aika ponnettomia. Välillä Helmeri taasen pääsi liirailemaan oman mielensä mukaan. Ruunassa oli tänään enemmän työtä kuin olisin arvannutkaan. Vaan hevosilla ja ratsastajilla on päivänsä. Hyvää oli se, että noita muutamaa stoppia lukuun ottamatta pääsimme esteistä yli, ja Helmeri nappaili toivotut laukat. Jotain hyvää siis tässäkin tunnissa, kokemuksen lisäksi.
