Leirin kahdeksannella tunnilla oli esteitä maneesissa viiden ratsukon voimin. Ratsukseni sain Lolan, joten pääsin säätämään vaikuttamistani hevosen mukaan sekä etsimään keskivartalon tukea istunnan vakauttamiseksi. Tunnin aiheena olivat pituusesteet, joita oli kolme: viuhka, okseri ja trippeli. Esteet oli sijoitettu maneesin keskelle, jolloin niille oli tilaa tulla päädyistä.
Sileän verryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Haimme sujuvaa etenemistä sekä teimme ravissa toiselle pitkälle sivulle avotaivutuksia. Yritin keskittyä Lolan kanssa siihen, että ratsastin sitä pohkeella, kun teki mieli nyplätä ohjia. Lola liikkui aluksi aika hitaasti, joten sain nohitella sitä. Kun sain siitä irti vähän liikettä, päästin sen puolestaan edestä pitkäksi. Lyhyt ja terävyys eivät onnistuneet ihan yhtä aikaa. Sisäpohkeella sai myös tehdä töitä etenkin vasemmassa kierroksessa, jotta Lola ei tullut sen läpi. Oikea kierros meni paremmin. Laukassa saimme ratsastaa vähän eteen, ja pitkäksi venähtävän Lolan kanssa maneesi loppui pahasti kesken. Ympyröillä sain Lolaan parempaa otetta ja laukkaa vähän lyhyemmäksi ilman sammumista, mutta pitkillä sivuilla meno taas venähti.
Tulimme esteitä yksitellen ja keskityimme niin lähestymiseen, itse hyppyyn kuin esteen jättämiseen. Viuhkaesteellä sain kommenttia liioitellusta myötäämisestä, joten hillitsin vähän käsiäni. Lola ei tuntunut tarvitsevan edestä kauheasti tilaa näin pienillä esteillä, joten tavallinen myötäys riitti hyvin. Lävistäjäokserilla saimme laukat vaihtumaan oikeasta vasempaan, mutta vasemmasta oikeaan taisimme jäädä muutamia kertoja ristilaukkaan. Niitä korjasin pois ravin kautta. Trippelille tuli tunnin parhaimmat hypyt, vaikka eivät ne muutkaan olleet yhtään hullumpia. Trippelille saimme tultua koko ajan tasaisesti ja hyvin. Näin ponnistuspaikat, odotin hyvin ja mukauduin hyppyyn helposti. Vasemmassa kierroksessa Lola ei myöskään niin kaatunut esteen jälkeen sisälle niin kuin se teki oikeassa laukassa.
Ehdimme ottaa tunnilla ihan mukavasti toistoja. Lolan kanssa elämä ennen estettä ja hypyssä oli mielestäni sujuvaa ja ennen kaikkea kivaa. Ponnistuspaikat näki hyvin eikä tamma kiihdytellyt estettä kohti. Alussa taisi kerran tai pari vähän innostua, mutta muuten eteni tasaisesti. Petrattavaa olisi sen sijaan ollut rutkasti esteen jätössä. Lola pääsi kaatumaan molemmissa kierroksissa sisälle ja kirmaamaan vähän oman mielensä mukaan. Taisin keskittyä liikaa varsinaiseen hyppyyn ja unohtaa elämän sen jälkeen. Sentään hypyt onnistuivat, mutta huomiota olisi pitänyt kiinnittää enemmän myös elämään esteen jälkeen. Lolan kanssa oli kuitenkin todella kiva hypätä, sillä muutoin se oli varsin tasainen ja varma näillä noin 80 sentin esteillä. Ei siis ole yllätys, että mielisin vielä uudelleen leirin aikana sen kanssa estetunnille.
