Koulukurssin toisella tunnilla jatkoimme pohkeenväistöjen parissa. Ryhmiä oli tasoitettu, ja nyt jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Ratsunani jatkoi Pave. Kävimme ensin askellajit läpi vähän lyhyemmällä kaavalla. Ideana oli edelleen, että hevonen vastasi etenemisestä eikä kuskin tarvinnut varmistella. Tässä asiassa minun pitääkin petrata, joten tämän treenaaminen oli oikein hyödyllistä.
Verryttelyn jälkeen palasimme tutulle väistökuviolle eli teimme pohkeenväistöt pitkän sivun alusta portaittain keskihalkaisijaa kohti. Väistöjä teimme edelleen niin käynnissä kuin ravissa. Suoristushetket väistön alkaessa takkuilla tulivat edelleen tarpeeseen. Sain myös vähän tolkkua ohjien käyttöön, kun olin ensin yrittänyt roikkua niissä molemminpuolin ja vänkslätä molempia yhtä aikaa. Tajusin pitää tasaisemman tuntuman ja tehdä tarvittaessa pidätteitä, jotta Pave ei lähtenyt hiihtämään etuosalla. Väistöt oikealle olivat aavistuksen helpompia, vaikka edelleen jäin kaipaamaan niitä rehellisiä väistöaskeleita, jotka olisin tuntenut selkään. Väistöissä sain muistaa erityisesti pitää etuosan hallinnassa, sillä Pave yritti helposti pullahtaa väistön vastakkaiselta puolelta mutkalle ja sitä kautta tehtävää karkuun. Väistöaskeleet kannattikin pyytää hitaammasta menosta, jotta Pavella oli aikaa tajuta siirtää jalkoja toivotusti. Vielä kun vain saisin rytmitettyä pohkeiden ja käsien käyttöä enkä lätkäisisi kaikkia apuja kerralla päälle. Siitä istunnastani nyt puhumattakaan.
Lisäsimme väistötehtävään vielä laukannoston, jonka teimme keskihalkaisijalle päästyämme. Jos väistö oli tehty oikealle, nostettiin vasen laukka ja tietysti toisinpäin. Pyöräytimme laukassa pitkän sivun aloittavaan kulmaan voltin ja siirryimme vähän myöhemmin raviin ja tulimme tehtävän toisesta suunnasta. Laukkasimme myös molempiin suuntiin kaikki ratsukot pääty-ympyrällä ollen. Laukannostoissa sain taas odottaa otollisen hetken sekä malttaa istua sen sijaan, että kippasin etukumaraan. Väistön onnistuminen näkyi myös nostossa. Jos väistö oli sujunut hyvin, onnistui nostokin paremmin. Niinpä vasen laukka nousi vähän oikeaa helpommin, sillä väistöt oikealle olivat sujuneet hieman paremmin. Saimme parit asialliset nostot molempiin suuntiin, kunhan vain istuin suorana. Pave tuntui laukassa jo vähän hyytyneeltä, joten siinä emme saaneet keskiympyrän työstössä kovin hyvää menoa. Sinällään Pave laukkasi kohtuullisesti itse, mutta ei tuntunut jaksavan kantaa itseään, vaan valui etupainoiseksi. Yritin houkutella sitä vielä tsemppaamaan, mutta helle oli vienyt meistä molemmista parhaimman terän.
Loppuravissakaan ei tullut enää mitään ihmeellisempää. Lähinnä jatkoin Paven tsemppaamista, siinä kuitenkaan kovin onnistumatta. Loppukäynnit hoituivat taas maasta käsin maneesin suojassa. Tunnilla oli mukava päästä jatkamaan samaa tehtävää, jota jo ensimmäisellä tunnilla aloiteltiin. Näin ensimmäisen tunnin vinkkejä pääsi heti tuoreeltaan testaamaan uudelleen. Emmeköhän me hiljalleen Paven kanssa ala petrata näissä väistöissäkin, kunhan vain treenaamme sinnikkäästi.
