Molempien luokkien verryttelyssä kävin askellajit läpi sekä yritin pehmitellä Pavea ympyröillä. Leirin jälkeen Pave tuntui hullusti vieraalta enkä meinannut löytää sen säätönappeja mistään. Pave jolkotteli hirvenä minun tuskaillessa selässä. Sentään kaikki askellajit löytyivät, vaikka asettumiset ja taipumiset olivat mitä sattuu. Erityisesti C-merkin verryttelyssä olin paikoin aivan pihalla, fyysisesti ja henkisesti. B-merkin verryttelyssä olin ilmeisesti saanut purettua pahimpia jännityksiä, ja Pave alkoikin toimia paremmin. Siinä testasin väistöjä, jotka puolestaan eivät ottaneet lähteäkseen millään. Pave nihkeili ja jäkitti, minä panikoin. Lopulta sain puristettua molemmista sen verran irti, että sain etäisesti väistöaskelia muistuttavia suorituksia esiin. Yritin olla lietsomatta itseäni asiasta paniikkiin, olivathan väistöt vain osa ohjelmaa. Päätin tsempata muissa kohdissa, jotta väistöt eivät saisi liian suurta roolia.
C-merkin ohjelman alkutervehdyksen pysähdys tuli käynnin kautta, kun Pave vastusteli. Pysähdyksestä pääsimme raviin kohtuullisesti. Lävistäjälle tehty askeleen pidennys keventäen meni ilman rikkoja, mutta jännittyneesti ja vaatimattomasti. Toiselle lävistäjälle tehty neljän askeleen käyntisiirtymä venähti, kun yritin olla hoppuilematta. Oikea laukka nousi vähän myöhässä ja raviaskelten kautta, mutta kaksi kierrosta pääty-ympyrällä laukassa menivät sujuvasti. Siirtyminen laukasta raviin oli töksähtävä, ja ensimmäisen täyskaarron ratsastin liian pienenä. Tajusin tämän kaartaessani, mutta en voinut enää paikata asiaa. Käynnissä Pave ennakoi tulevaa laukkaa ja yritti rikkoa raville. Laukannosto oli kuitenkin asiallinen ja oikeassa kohdassa. Myös toiset kaksi kierrosta pääty-ympyrällä laukassa sujuivat ihan hyvin. Toisen täyskaarron ratsastin paljon täsmällisemmin aiemmasta virheestä oppineena. I:ssä tehty pysähtyminen ei ollut yhtään Paven mieleen, vaan se jyräsi siitä läpi. Siirtyminen tuli rutkasti myöhässä. Liikkeelle lähteminen ei onnistunut yhtään sen paremmin, vaan Pave peruutti ennen kuin suostui jatkamaan ravissa. Lopputervehdykseen tulimme samoin eli en saanut valmisteltua pysähdystä kunnolla, vaan se tuli käyntiaskelten kautta. Näin saimme kuitenkin ratsastettua ensimmäisen ohjelmamme.
B-merkin ohjelman pysähdykseen tulimme suorana, mutta taas käynnin kautta pysähtyen ja liikkeelle lähtien. Ensimmäinen kymmenen metrin voltti tuli pyöräytettyä hieman liian isona. Keskihalkaisijalla en aivan saanut asetusta vasemmalle läpi, mutta voltti vasemmalle oli muuten ihan hyvä. Lävistäjälle tehty temponlisäys oli vaatimaton, mutta tasainen, vaikka Pave kompastuikin pienesti. Pohkeenväistö vasemmalle oli nihkeä ja jännittynyt, kuten olin arvellut. Ravissa tehty kaarto radan poikki taas ihan hyvä. Pohkeenväistö oikealle ei ollut yhtään sen parempi, vaan oikeastaan vielä kehnompi. Pave vastusteli ja jännittyi melkoisesti. Oikean laukan nosto tuli myöhässä raviaskelten kautta. Keskiympyrä meni kuitenkin sujuvammin. Laukkalävistäjä oli ihan ok, mutta lopussa Pave pääsi pudottamaan raville pitkänä puikulana, mikä näkyi kipityksenä. Vasen laukka nousi pääty-ympyrältä I:stä hieman hätäisesti, mutta tasoittui onneksi vähän. Lävistäjälle tehdyssä temponlisäyksessä tohdin pyytää Pavea hieman eteen, vaikka tiesin siirtymisen raviin vähän vaikeutuvan. Pave kuitenkin yllätti ja kuunteli siirtymisessä kohtuullisesti. Lopputervehdykseen tulimme tahtirikon kanssa. Pave kuitenkin pysähtyi nyt nopeammin kuin muina kertoina, ja niin saimme tämänkin kouluradan pakettiin.
Sellainen koulukarkelopäivä tällä kertaa. Alkupään ratsastukset ja pulmat jäivät vähän kaivelemaan, mutta hienosti sain kyllä asennoiduttua toiseen rataan paljon paremmin. Niin se asenne ratkaisee. Tämänhän toki olen tiennyt, mutta ei niitä omia ajatuksia noin vain muuteta. Nyt kuitenkin oli kuu, tähdet ja omat aivoitukseni niin kohdillaan, että kouluradalla oli kivaa. Jes! Tätä fiilistä lähden kyllä hakemaan toistekin.
Videoista kiitos Kaisalle!
