Leirin kahdennellatoista tunnilla oli vuorossa estetunti, joka vihdoin ja viimein pystyttiin pitämään ulkona. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja ratsukseni sain toivomani Lolan. Tunti oli odotettu, sillä aiheena olivat isot esteet. Viime vuonna menin samaisen tunnin Helmerillä, ja hyppäsimme silloin 116-senttisen okserin.
Tunnin aikana otimme hyppyjä yksittäiselle pystylle, jolla oli apupuomit ennen ja jälkeen, laine-esteeelle ja jo äsken hypätylle pystylle, laine-esteelle ja muurille sekä lopuksi laine-esteelle ja okserille, joista jälkimmäistä alettiin hilata hiljalleen ylös. Hypyt ennen laine-esteen ja okserin yhdistelmää menivät ihan mukavasti. Olisin saanut ratsastaa Lolan vähän lyhyemmäksi, mutta en saanut sitä täydellisesti tehtyä. Lolan kanssa kuitenkin jatkui sama hyvä meno eli näin ponnistuspaikat, jolloin hypyt olivat helppoja. Lola myös ylitti kaiken epäröimättä ja puhtaasti.
Hyvien hyppyjen jälkeen olin luottavaisin mielin korotettavaa okseria kohtaan. Aloimme tulla oikeassa laukassa laine-estettä, joka toimi vähän kuin lämmittelyesteenä lävistäjällä ollutta okseria varten. Lainetta ei nostettu, vaan se pysyi samalla matalalla korkeudella koko ajan. Okseri puolestaan lähti 80 sentistä ja hilautui kierros kierrokselta korkeammalle. Laine ylittyi joka kerta asiallisesti, mutta tie okserille oli paikoin hakusessa. Kaarsin sille välillä turhan aikaisin, mikä hieman söi laukkaa. Lola kuitenkin löysi aina ponnistuspaikan enkä toivottavasti aivan kamalasti häirinnyt sitä hypyissä.
105 senttiin saakka okseri näytti kiltiltä enkä jännittänyt suuremmin. Okseri kuitenkin nousi tästä ensin 115 senttiin sekä vielä 120 senttiin, jolloin se alkoi jo näyttää esteeltä. Saimme ottaa Lolan kanssa korkeimman hypyn eli 120 sentin okserin kahdesti, sillä ensimmäisellä yrittämällä jäädyin estettä tuijottaessa. En mennyt paniikkiin, mutta jätin Lolan vähän yksin, jolloin se tuli lähelle estettä ja joutui lähtemään hyppyyn hankalasti. Kiltti Lola pelasti tilanteen ja hyppäsi puhtaasti, vaikka kuski vähän räsynukkeili matkassa. Toisella kierroksella sain parsittua oman osuuteni, ja pääsimme ison esteen yli paremmin ja jälleen puhtaasti. Kieltämättä hyppyyn mukautumiseni ei ollut kaikista tyylikkäin, mutta eipä tällaisiin hyppyihin mukautumista ole tullut harjoiteltua. Yritin kuitenkin häiritä Lolaa mahdollisimman vähän, jolloin se sai tehdä osuutensa rauhassa. Lola hoitikin oman tonttinsa moitteetta.
Tunti oli kyllä kaiken odotuksen veroinen. Lola oli myös mitä parhain ratsu tälle tunnille, ja se ansaitsikin isot kehut ja rapsutukset. Olipa vain kiva hypätä hevosella, joka auttoi tarvittaessa eikä jättänyt pulaan, vaikka kuskia isoin este vähän jännittikin. Nyt on sitten korotettu viime vuoden korkeusennätystä neljällä sentillä. Jospa sitä vielä joskus hyppäisi yhtä isoja esteitä, edes yksittäisenä. Ainakin tällaisen jälkeen ne 90 sentin esteet tuntuvat mukavan pieniltä.
