Sennuleirin seitsemäs tunti (ja päivän neljäs tunti) oli taas ekstratunti, joka meni itsenäisenä ratsastuksena kavereiden kanssa. Ratsukseni sain Felixin, jolla menin viime vuoden leirillä kerran housunpuntit muka tutisten. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja menimme sen vähemmän yllättäen maneesissa.
Treeniaiheeksi otin perusratsastuksen. Felix on ilmeisesti tallin ratsuista isoin 176 sentin säkäkorkeudellaan, mutta pitkille koivilleni se oli ihan sopiva. Toki siellä satulassa tuli istuttua aika korkealla, kun on tottunut matalampiin hevosiin. Tunnin aikana pyörittelin ympyröitä, tein pohkeenväistöjä sekä hain asetuksia ja taivutuksia läpi.
Ympyröillä sain Felixiin parhaimman otteen. Pitkillä sivuilla se pääsi vähän kiihdyttämään ja venähtämään pitkäksi, mutta ympyröillä kääntäminen piti huolen siitä, että ratsukin joutui hommiin. Kiihdyttely ja epätasaisuus vaivasivat eniten ravissa ja laukassa. Yritin sinnikkäästi istua ja pidellä vastaan roikkumatta ohjissa, mutta onnistuminen oli vaihtelevaa. Vasen kierros jäi minulla ratsastamatta kunnolla läpi, jolloin Felix ei oikein taipunut siihen suuntaan, vaan pääsi kaatumaan sisäpohkeen läpi. Oikea kierros meni paljon paremmin, ja siinä sain pidettyä Felixin ulkopuolenkin kohtuullisesti hanskassa.
Väistöjä tein käynnissä ja ravissa. Käynnissä ne sujuivat ihan mukavasti, kunhan Felix ei kiirehtinyt, ja otin sen ulkopuolen hallintaan. Ravissa Felix tahtoi kiihdyttää väistättävästä pohkeesta ensin, kunnes sain korjattua istuntaani ja kerrottua sen avulla, mitä oikeasti halusin. Kun nappasin ulkopuolen kunnolla haltuun, ja istunta oli kohtuullisesti oikein, teki Felix muutamat raviväistöt aika kevyesti ja sujuvasti. Niin ja mikä parasta, en ähertänyt niissä kaikkea varmuuden vuoksi, vaan maltoin jopa olla ja antaa Felixin tehdä osuutensa.
Loppuravissa jouduin vielä neuvottelemaan Felixin kanssa melkoisesti siitä, kuuluiko siinä kipittää vai ei. Felix tasoittui hetkittäin, mutta sellainen kunnon loksahdus ja rauhoittuminen jäi puuttumaan. Itsenäinen tunti oli silti opettavainen. Felix muiden isojen ratsujen tapaan huomasi heti vajavaisen istuntani ja otti siitä ilon irti. Vatsalihaksissa kuitenkin tuntui, että jotain olin kuitenkin yrittänyt niillä tehdä. Felix oli muistikuvieni mukaan aika samanlainen kuin viime vuonna. Revanssi sen kanssa meni kuitenkin paremmin kuin se ensimmäinen kerta. Nyt en niin jännittänyt sitä, vaan sain ratsastettua ihan asiallisesti. Tämä uusinta kannatti siis ottaa.
